Kaikki Wanda Kille Wanttu Baby

Untitled Document
Giselan ja Totin pennut syntyivät 19.5.2007
 
 

"Iron Maiden" -pennut/ "Iron Maiden" kittens
Lempinimeä klikkaamalla nimikkobiisi / Click the nickname for the song.
Musiikki/Music from: www.ironmaiden.com


FIN*Rollick The Trooper, "Tedi", suklaatäplikäs uros/chocolate spotted male
FIN*Rollick Be Quick Or Be Dead, "ÄIJÄ"
, hopeatäplikäs uros/tawny silver spotted male
FIN*Rollick Aces High, "Inger"
, ruskeatäplikäs naaras/tawny spotted female
FIN*Rollick Fear Of The Dark, "Trine"
, ruskeatäplikäs naaras/tawny spotted female
FIN*Rollick Running Free, "Friede"
, hopeatäplikäs naaras/tawny silver spotted female


 
 

 


CH Martinic Higher Than Hope, "Totti"

Suklaatäplikäs ocicat, OCI b 24
Isä: EC Recknagel Tomhänks (OCI o 24), "Jamppa"
Emo: IC Kittelän First Class Lady (OCI b 24), "Kiti"
Omistaja: Eija Välipirtti-Sillanpää & Marjo Mäkinen


Rollick God Rockin' Tonight, "Gisela"

Hopeatäplikäs ocicat, OCI ns 24
Isä: GIC BlueNote Kid Creole (OCI ns 24), "Elvis"
Emo: Spotcat's Mellow Serenade (OCI cs 24), "Milla"

       

Pekka

Kirjattu/Written
19.8.2007

Pennut maailmalla

Howdy,

the kittens are now flewn over to new homes, so we can consider this blog to be in the end of its life.

From now on, please follow the individual blogs of the kittens.

Thanks for everyone, who has been following this blog, and especially thanks to Anu, who has been taken care of the kittens from the birth to handing to new homes.

Pekka

Kirjattu/Written
19.8.2007

Pennut maailmalla

Nyt kun tuossa päävastuullinen pentujen kasvattaja ja ojentaja Ruupekin antoi loppulausunnon pentujen kasvusta ja maailmalle lähdöstä, voimme todeta tämän pentublogin tulleen nyt valmiiksi.

Tästä eteenpäin kannattaa aloittaa pentujen omia blogeja, jonne pennut ja heidän omistajansa sitten kirjoittelevat kuulumisiaan.

Kiitokset kaikille lukijoille ja erityisesti kiitokset Anulle pentujen hoidosta syntymästä uuteen kotiin.

Ruupe

Kirjattu/Written
19.8.2007

Lapset lähtivät

Heipä hei!




Pennut sitten vihdoin lähtivät! Aika hiljaista tuli, vähän kuin huopatossutehtaalla olisi. Kyllä tässä mulla tuli pala kurkkuun, kun ne yksi toisensa jälkeen tosta häippääsivät ja mä veikkaan, että Gissekin niitä vähän kaipaa. Mutta ei tässä suru puserossa olla, oli jo ne sen kokoisiakin, että oli aika pakata kamat ja muuttaa omaan kämppään. Ne pojatkin alko tossa viimesillä viikoilla kävelee niin rinta rottingilla ja uhitteli mulle, mutta mäpä läppäsin ottaan tassulla ja sanoin, että mee sä jätkä kasvattaa viikset ja ala sitte vasta mun kanssa. Aika nöyränä ne meni mamman helmoihin. Tytöt oli loppupeleissä hirveen kilttejä, ne lähinnä uhkaili mua liioilla halauksilla ja pusuilla, tais olla G vähän mustasukkanen.. Mahtaakohan ne kaikki pennut nyt sitten jäädä noille reissuilleen, vai palaakohan sieltä joku kuitenkin maitojunalla takas imee Giselaa? Ei mulla väliä, kyllä mä täällä huomiota saan tavalla tai toisella!

Nyt me rentoudutaan täällä ton neidon kanssa täällä himassa tää ilta ihan kahdestaan, äiskäkin lupas lähteä vähäx aikaa pois, että saadaan todellista laatuaikaa. Äiskä järjestää tänne meille nyt hienon illan. Ensin saadaan molemmat pieni manikyyri, sitten mä pukeudun mun parhaimpaan tupakkatakkiin ja Gisela laittaa silkkihuivin kaulaan. Se välttämättä halus kuulemma peittää noi äitiyden jäljet, ei mua haittaa, mä rakastan sitä vaikka ne paikat vähän roikkuukin.

Meille on tehty täällä illallinenkin meiän toiveiden mukaisesti, alkuruokana on jättikatkarapuja suoraan Japaninmerestä ja aperatiivina on luomukermaa. Kakkosena tarjoillaan grillattua kanaa voisilmällä ja pääruokana on paistettua maksaa kermassa. Voiko mies enää parempaa toivoa? Kaunis lady on paikalla ja auringonlaskukin on tilattu aterioinnin päätyttyä.. Kuunnellaan sitten loppuilta Tom Jonesia, mä vien Giselan tanssiin ja pyöritän sitä mun lihaksikkailla hartioillani höyhenen kevyenä. On se niin ihanaa tää rakkaus...

Pennuista jäi kyllä tosi hyvät muistot, enemmän on kyllä vielä ikävä niitä. Äiskä lohdutti mua sillä, että kyllä se ikävä jossain vaiheessa helpottaa ja hyvät muistot täyttävät mielen. Niin se sitten kai menee, kai me sitten G:n kanssa veteraaniluokassakin vielä niitä muistellaan hymyillen ja saatan kyllä pari kyyneltäkin tipauttaa, vahingossa.

Kiitokset kaikille niille, jotka ootte jaksaneet lukea mun juttuja!

Terveisin Ruupe ja Gissekin näköjään tuolla vilkuttaa käpäläänsä, eli terkut siltäkin

Anu

Kirjattu/Written
4.8.2007

Tedi 11 vkoa

Monista otoksista huolimatta, emme saaneet Tedin katsetta vangittua kameraan, niin hieno oli uusi lelu, että siihen nyt vaan keskittyi tuo pikkumiehemme. Miehen paino on nyt 1540 grammaa, eli ei kaukana isoveljestä. Tedi on perheen riiviö, joka ei jarruta, eikä väistä. Mies rauhoittuu ainoastaan äiskän tisulla.

Anu

Kirjattu/Written
4.8.2007

Friede 11 vkoa

Kaunotar Friede ja painoa 1340 grammaa. Kovasti juttelee tämäkin lady. Kehräämistä kuuluu myös ja selkeitä hellyyden kaipuita osoitetaan aika useinkin. Frieden leikiessä lelullaan, ei muilla ole asiaa samalle lelulle, äidiltä on nimittäin kauneuden mukana peritty myös tuo kuuluisa sähinä ja murina.

Anu

Kirjattu/Written
4.8.2007

Inger 11 vkoa

Niin ihana Inger, painolla 1330 grammaa ja pentueemme pienin. Inger on Ruupen kaveri, molemmat pitävät nukkumisesta, ripirinnan. Inger juttelee nykyään kovasti, aina kuuluu pientä piipitystä.

Anu

Kirjattu/Written
4.8.2007

Trine 11 vkoa

Trinen paino on tällä hetkellä 1360 grammaa ja yhä edelleen se on tytöistä isoin. Katseesta näkee jo, ettei \"mulle aleta\", no eihän me..

Anu

Kirjattu/Written
4.8.2007

Kimmo 11 vko

Äijä on saavuttanut painossaan nyt hienosti 1500 gramman haamurajan ja 1600g menee rikki ihan pian. Ruupea ei mies vielä painissa voita, mutta äiskästä ei enää haastetta löydy. Koskakohan äijämme on äiskää isompi?

Anu

Kirjattu/Written
29.7.2007

Turku

Hei! Pennut täyttivät jo 10 viikkoa ja silmissä ovat hujahtaneet taas isommiksi. Massaa on taas kasvatettu kiitettävästi: tytöt painavat noin 1200 grammaa ja pojat 1400 grammaa, punnitus käy hankalammaksi kerta kerralta, joten siksi nuo noin painot. Pikku-Äitimme on vieläkin hyvin suojelevainen pentuja kohtaan ja on kärppänä seuraamassa lasten tekemisiä. Pennut ovat tajunneet Ruupen olevan helppo kohde ja sitä sitten ärsytetäänkin välillä koko porukan voimin. Ruupe ei paljon uskalla laittaa hanttiin, sillä äiskämme on todellakin suojelevainen leijonanaaras. Tisu kelpaa kaikille yhä ja siihen on ihan yhtä kiva nukahtaa kuin aina ennenkin. Kuten kuvista näkyy, on jokaisesta kehittynyt ihan omannäköisensä ja jokainen alkaa myös vähitellen löytää oman itsensä, voimakkaita luonteita kaikki. Kuvassa ollaan äiskän tisulla nokosilla, jälleen..

Anu

Kirjattu/Written
29.7.2007

Trine 10 vkoa



Anu

Kirjattu/Written
29.7.2007

Friede 10 vkoa



Anu

Kirjattu/Written
29.7.2007

Äijä 10 vkoa



Anu

Kirjattu/Written
29.7.2007

Tedi 10 vkoa



Anu

Kirjattu/Written
29.7.2007

Inger 10 vko



Ruupe

Kirjattu/Written
21.7.2007

Turku

Heippa! Äiskä päästi mut irti koneelle, kun olen koko viikon pyytänyt, että pääsen taas kertomaan tapahtumien oikean laidan täällä. Nyt lupa irtosi, ja kakskytlyöntijärjestelmä käyntiin.

Pakko aloittaa siitä, että mullehan sanottiin, että noi mukulat on täällä 60 päivää. Noh, mun katkarapukalenterissa on nyt jo yli 60 rastia, eikä noista kukaan näytä kauheasti lähtöä tekevän. Otin asian puheeksi äiskän kanssa, ja sieltä tuli aika tyly ilmoitus: ne on täällä vielä kuukauden! Voi karva, mulla on hermot nyt jo mennyt, miten tässä vielä kuukausi pitäisi kestää? No, Mä olen MIES ja mä kestän tän kuin MIES! Eikä noi pennut nyt niin pahoja ole, ei ne haise enää, käyvät itse vessassa ja pesevätkin aika hyvällä menestyksellä itseään ja toisiaan. Mä olen jo muutenkin tottunut tähän mun diettiin, niin enää ei niin pajon ketuta, että ne syö paljon parempia ruokia. Onhan mulla sentään noi katkarapupäivät, niiden avulla jaksaa.

Äiskä on myöskin huomannut, että Gisse on aika väsynyt ja haluais olla rauhassa välillä ja niinpä se yx päivä antoi meidän olla makuuhuoneessa kahdestaan ja leikki pentujen kanssa olkkarissa. Tuli ihan vanhat hyvät ajat mieleen G:n kanssa ennen lapsia. Gisela laittoi mun jakauksen ja mä sen, sitten se laittoi mun rintakarvat ojennukseen ja mä sen niskavillat. Sitten nukuttiin ja halittiin. Gisse nukkui pää mun rinnalla ja mä pidin siitä kii. Ihanaa laatuaikaa!

Mitäköhän toi mun lady meinaa, kun pennut sitten lähtee? Toi neiti kyllä pussaa muttei puhu, ja enkä ole viitsinyt siltä udella mitä se sitten tekee, kun jäädään tänne ilman lapsia. Kaipaakohan se niitä? Mun on pakko tunnustaa, että mä jään kyllä kaipaan niitä ja sen tiedän, että äiskältä tulee itku. Noi naiset meidän perheessä on aika kovia ulkokuoreltaan, mutta kyllä niiden sisällä sellaiset herkät kukat kasvaa. Äiskä lohdutti kyllä mua, että ne kasvaa niin isoiksi, ettei ne ole sitten enää lapsia ja niistä on sitten helpompi luopua. Giselakin varmaan miettii samalla tavalla, kyllä niiden sitten isompina on päästävä omiin koteihinsa.

Äiskä lupasi sitten mulle ja Giselille, että voidaan lomailla, kun pennut ovat muuttaneet. Me päästään kuulemma kissojen rentoutuslaitokseen, katkarapuhuoneeseen, jossa mulle laitetaan katkarapunaamio. Epäilen vähän tuon paikan olemassaoloa, äiskä vaan koittaa piristää meitä. Oikeasti me varmaan lomaillaan äiskän kanssa kotona ja syödään herkkuja, ainakin viikko. Ei mun tarvi kotoa lähteä. Mä laitan tassut silmille ja huokaisen, sitten nukutaan ja syödään.

En ikinä olisi uskonut, että näin vielä kirjoitan, mutta mä olen oppinut tykkäämään noista pennuista. Tää tunnustus kyllä murentaa mun tosimiehen mainetta, mutta pakko se on kertoa. Kyllä meissä kaikissa ukoissa on näköjään tällainen pehmo kohta naisia ja lapsia kohtaan, mulla vaan kesti löytää se yhdeksän viikkoa. Todistusaineistona oheinen kuva, jossa olen Ingerin kanssa.

Aurinkoista kesää kaikille!
T:Ruupe

Anu

Kirjattu/Written
21.7.2007

Turku

Yhdeksän viikon elämisen tulos: katon rajassa killuminen porukalla lelu suussa, ei huono!

Anu

Kirjattu/Written
21.7.2007

Turku

Pennut täyttävät tänään 9 viikkoa. Kaikkein korkein paikka kotona on nyt valloitettu: Ruupen pesä kiipeilytelineen ylimmällä tasolla. Painoakin on tullut taas kivasti kaikille; kaikki tytöt ovat ylittäneet kilon haamurajan ja pojat ovat noin 1200 g:n painoisia. Punnitus käy päivä päivältä haasteellisemmaksi, sillä tuo paikallaan pysyminen on hyvinkin vaativaa itse punnittavalle.

Anu

Kirjattu/Written
16.7.2007

Äijä 8 vkoa

Heips! Lapset täyttivät jo 8 viikkoa, aika kuluu kauhean nopeasti. Ensimmäinen automatkakin tuli nyt tehtyä ja se meni hienosti, äänessä oli ainoastaan auton radio. Perhe pysyi hiljaisena koko matkan, unta vedettiin koko paluumatka, sillä kotiin päästyämme laitettiin hanat auki, ei ollut riemulla rajoja kun pääsi riehumaan ja syömään.

Jokainen on jo selkeästi oma persoonansa ja päivärytmikin alkaa kaikille jo muodostumaan, aika kellon tarkkuudella pesue syö ja nukkuu. Tytöt ovat aika hyvin vierottatuneet äiskän tisseistä, mikä tarkoittaa taas sitä, että pojilla on nyt juhla-ajat tisuilla.

Itsensä ja toisten peseminenkin alkaa sujua jo melko hyvin, äiskä ja Ruupe aina välillä käyvät korjaamassa jakaukset kohdalleen, mutta muuten ovat turkit paraatikunnossa. Aurinkoa otetaan koko perheen voimin keittiön ikkunalaudalla tälläkin hetkellä, pakka on hajaantunut, ripirinnan harvemmin nukutaan, mutta yhdessä silti. Odotan vain, koska Ruupe kouluttaa lapset kärpäsjahtiin, sitten helisee jo muutkin kuin minä..

Anu

Kirjattu/Written
16.7.2007

Friede 8 vkoa



Anu

Kirjattu/Written
16.7.2007

Trine 8 vkoa



Anu

Kirjattu/Written
16.7.2007

Inger 8 vkoa



Anu

Kirjattu/Written
16.7.2007

Tedi 8 vkoa



Anne

Kirjattu/Written
15.7.2007

Pennut 8 vkk

Pennut kävivät Helsingin Felinassa ensimmäisellä lääkärissäkäynnillä perjantaina 13.7.2007.
Painot: Kimmo 1,1 kg, Tedi 1,0 kg, Trine 960 g, Inger 920 kg ja Friede 900 kg. Kaikille laitettiin mikrosiru ja saivat rokotuksen. Rintalastat, miekkalisäkkeet, navat, suu, sydänäänet ym. todettiin normaaleiksi ja terveiksi.

Anu

Kirjattu/Written
8.7.2007

Turku

Äijä treenaa! Kimmon kanssa on myös näyttelyvenytyksiä harjoiteltu ahkerasti, ja pienen alkukankeuden jälkeen kingi pysyy asennossa. Sulavaliikkeisyyden takana on pieni kahdenkeskinen juttutuokio, kun äijä ei alkuun halunnut yhtään treenata venytyksiä. Päätin vähän nimittäin kasvattaa tuota jo valmiiksi kohtalaisen iso egoa sanomalla Kimmolle, että jos tän jutun opit ja tästä opit pitämään, niin ovet treffeille tyttöjen kanssa aukenevat eivätkä ihan heti kiinni sitten menekään, ja sitten äijä hiffasi homman nimen. Pientä loppuhiontaa asennoissa vielä on, mutta kyllä kingin eleet on kingin eleet, niin varma tuo äijä itsestään on. Jotkut vaan on syntyneet voittamaan..

Anu

Kirjattu/Written
8.7.2007

Turku

Sitten viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, THE MAN: KIMMO! Se miten tiivistäisi Kimmon olemuksen, voin vain sanoa:
KIMMO ON KINGI!
Kuvastakin näkyy jo kenen jalkojen juuressa muut ovat. Kun kingi on korkealla, on se siellä yksin. Tottakai äijä kunnioittaa naisia, eikä kiusaa siskojaan ja äiskää kohtaan kunnioitusta löytyy, äiskälle ei siis aleta! Kimmolla on voittajan askeleet, niin varmasti se menee eteenpäin, että muut väistyvät nöyrästi pois herran tieltä. Kimmo käy kuitenkin ahkerasti vielä äiskää imuttelemassa ja tulee mutsin masulla nukuttuakin, eli sisäinen pehmo asuu tässäkin äijässä. Kimmo painaa tällä hetkellä vaivaiset 1015 grammaa eli meni kilo rikki juuri ennen 7 viikkoissynttäriä! Eli nyt varmaan ymmärrätte miksi Kimmoa kohtaan löytyy täältä \"respectiä\"! The King on kuitenkin säyseä luonne, jossa asuu äidiltä peritty sisäinen leijona.

Anu

Kirjattu/Written
7.7.2007

Turku

Friede nukkumassa parvekkeen kiipeilytelineessä. Se on pennuista ainoa, joka viihtyy siellä illallakin, yksin. Tämä lady on saanut äidiltään sen äärimmäisen sosiaalisen luonteen, ovella aina ekana vastassa, mutta myös jääkaapillakin. Friede painaa nyt 820 grammaa, mutta neitiä ei koosta kiinnosta kilpailla. Äitinsä kaksoisolento on kuin sadun kaunotar, ja äidin feminiiniset, linjakkaat muodotkin näkyvät periytyvän myös.

Anu

Kirjattu/Written
7.7.2007

Turku

Siskokset Inger ja Trine. Trine taas haastamassa painiin, ei kannattais

Anu

Kirjattu/Written
7.7.2007

Turku

Pienen pieni Inger, painolla 795 grammaa. Tyttö tulee päivä päivältä suloisemmaksi. Neiti on saanut puolestaan äidiltä sen \"haamujen näkemisen\" osan eli kattoa ja seiniä tuijotellessa saattaa mennä pitkäkin aika ja jotain se siellä sitten näkee, koska eihän ne tassut mitään ilmaa sohi. Inger ei aloita koskaan taistelua vaan se vedetään niihin mukaan, eikä kukaan vielä tajua, että se ei kannata, tämä lady ei tosiaankaan ole mikään heittosäkki!

Anu

Kirjattu/Written
7.7.2007

Turku

Trine ja kohta edesmennyt palmu...palmu vissiin aloitti sodan tai jotain...

Anu

Kirjattu/Written
7.7.2007

Turku

Kuvassa kokonaan Trine ja osittain tulossa kuvaan Friede. Trine on perinyt äidiltään luonteesta sen \"älä ala mulle\"-osan. Neiti sähisee aika herkästi ja vain Kimmo ja äiskä säästyvät sähinältä, eli tyttö tietää ketä kannattaa kumartaa. Tätä leidiä ei kannata lähestyä sen ruokailessa, mikäli haluaa säilyttää esim. kätensä, siksi Trine onkin varmasti yhä tytöistä isoin 850 gramman painollaan. Trine syö aina yksin, kukaan ei silloin riskeeraa itseään lähestymällä tätä nukkuvaa karhua. Trine on myös kova painimaan, ja todellista vastusta saakin enää vain Ruupesta.

Anu

Kirjattu/Written
7.7.2007

Turku

Niin siitä katseesta...

Anu

Kirjattu/Written
7.7.2007

Turku

Tedi päikkäreillä. Paino tuolla sydämenvaltaajallamme on 865 grammaa. Tedi on yksin puuhastelija ja mamman mussukka, joka katsellaan sulattaa kaikki ympärillään olevat. Tedin lempilelut ovat Ruupen lempilelut, ja Tedi johtaakin lelusotaa tällä hetkellä 6-0, eihän Ruupe voi tuollaiselta mitään kieltää, niin kuin en minäkään.

Anu

Kirjattu/Written
7.7.2007

Turku

Heips! Pennut täyttävät tänään 7 viikkoa ja jokainen on kasvanut tasaisen varmasti. Meno on jo kovaa, ja erilaiset kiipely- ja hyypyharjoitukset kestävät joka päivä kauemmin, eli energiaa riittää! Vauvan pyöreys alkaa pikkuhiljaa kadota ja lihakset alkavat kehittyä kunnolla, ja se näkyykin kasvavissa painoissa sekä erityisen hyvin hyppykorkeuksien kasvuilla. Verhoissa ja tuoleilla kiipeillään vaivattomasti ja kiipeilytelineeseenkin hypätään aina vaan korkeammalle. Väijymisleikit näyttävät nyt olevan in, ja jokainen väijyy aina jotakin piilossa ja hyökkää sitten lähes ammattilaisen tavoin kaverin kimppuun.

Helpotusta elämään on tuonut se, että jokainen pentu on kaikkiruokainen, kukaan ei ole vielä nipotellut ja äskettäin aloitettu matokuurikin on mennyt ainakin pojilta alas helposti, tytöt nyt vähän tänään esittivät vastalauseita. Parveke on valloitettu kokonaan uudeksi riehumiskohteeksi ja joskus jopa leikki jää siellä kesken, kun uni voittaa. Äiskä ja Ruupe seuraavat yhä haukan tavoin pesuetta ja pitävät tietysti pennut puhtaana. Ruupen herkäksi kohdaksi ovatkin osoittautuneet tyttöpennut, joiden kanssa mies nukkuu mielellään ja leikkii. Pojat ovat mamman mussukoita, tissillä käydään tiheään, siellä nukutaan ja äiskän kanssa muutenkin hengataan.

Paljon eivät vanhemmat kerkeä enää laatuaikaa viettämään sillä, aika harvoin pennut enää nukkuvat samaan aikaan, eivät ainakaan pitkää aikaa kerralla, eli aina joku on hereillä. Ruupe on kuitenkin gentleman, joten Gissen nukkuessa, Ruupe vahtii ja leikittää pentuja. Sama mies on myös tajunnut viime aikoina, että äiskän ja lasten ruokailu on tärkeää, joten laihduttajamme menee suosiolla ruokakupille viimeisenä eikä nipota enää omista dieettiruoistaan.

Ruupe on tälläkin hetkellä hyvin kiireinen eikä ehdi kirjoittamaan tänne, ja lähettää seuraavat terveiset:
Ruupe on yrittänyt löytää sanoja kertoakseen kuinka tärkeä Gisela, tuo elämänsä rakkaus hänelle on, joten hän haluaa omistaakin legendaarisen Tom Jonesin kappaleen: She is a lady, Giselalle. Laulun sanoissa on kuulemma kaikki se mitä hän Giselasta ajattelee sisimmässään. Mielestäni voimme omistaa tuon kyseisen kappaleen kaikille pentueen tytöille, kyllä ne kaikki ovat ihan yhtä upeita ja hienoja little ladyja, kuten Giselakin.
Terveisin Anu ja Gisela + muut

Anne

Kirjattu/Written
28.6.2007

Pennut 5,5 vkk

Hyviä yrityksiä ottaa joukkokuva ..

Anne

Kirjattu/Written
28.6.2007

Pennut 5,5 vkk

Hyviä yrityksiä ottaa joukkokuva ..

Anne

Kirjattu/Written
28.6.2007

Pennut 5,5 vkk

Hyviä yrityksiä ottaa joukkokuva ..

Anne

Kirjattu/Written
28.6.2007

Pennut 5,5 vkk

Hyviä yrityksiä ottaa joukkokuva ..

Anne

Kirjattu/Written
28.6.2007

Pennut 5,5 vkk

Hyviä yrityksiä ottaa joukkokuva ..

Anne

Kirjattu/Written
28.6.2007

Pennut 5,5 vkk

Hyviä yrityksiä ottaa joukkokuva ..

Anne

Kirjattu/Written
27.6.2007



Pentujen rekisterikirjat ovat saapuneet!! Mukavaa kun saa ensimmäisestä rokotuksesta lähtien kaikki suoraan papereihin. Ensimmäinen rokotus on varattu 13.7.2007 Helsingin Felinasta. Pentueelle tulee siis ensimmäinen matkakokemus autossa päivää vaille 8 viikkoisena.

Anne

Kirjattu/Written
25.6.2007

Pennut 5 vkk

Trinestä tulee nallekarhu täplillä..

Anne

Kirjattu/Written
25.6.2007

Pennut 5 vkk

Tedi on ihanan porkkanan punainen suklaa..

Anne

Kirjattu/Written
25.6.2007

Pennut 5 vkk

Kimmosta tulee Äijä..

Anne

Kirjattu/Written
25.6.2007

Pennut 5 vkk

Inger on niin suloinen..

Anne

Kirjattu/Written
25.6.2007

Pennut 5 vkk

Friede sievistelee..

Anne

Kirjattu/Written
25.6.2007

Pennut 5 vkk

Tässä pennut nukkuu, löydätkö viisi?

Ruupe

Kirjattu/Written
23.6.2007

Turku

Heipä hei ja Hyvää Juhannusta kaikille! Mietitte varmaan mitä mulle kuuluu,no eipä kuulu kurjuutta kummempaa, niin kuin te ihmiset sanotte. Täällä on aivan mahdoton meno, pennut riehuu kuin viimeistä päivää, ja ollaankin Gissen kanssa jouduttu passipoliisin hommiin. Jatkuvaa tarkkailua ne vaatii, ja mikä pahinta: ne on alkaneet syödä kunnon ruokaa, joka tarkoittaa sitä, että meikäläisen linjat ovat vaarassa, ruokakipollle saa tosissaan juosta, että saa tarpeeksi syötävää.

Noista minun linjoista mulla onkin asiaa, ne ovat nimittäin todella uhattuna! Äiskä teki tossa yksi aamu meille ruokaa, ja kieltä lipoen odotin normaalia annostani, mutta kuonon eteen pamautettiinkin keitettyä seitä! Kattelin sitä vähän aikaa, ja nuuhkaisin sitä lopulta, voi viiksi mitä ruokaa! Äiskä sanoi, että koska noi pennut syö nyt kunnon ruokaa, ja minut tietäen, että olen siellä kipoilla jatkuvasti vierailevana tähtenä, ovat minun annokseni nyt jatkossa tällaista kevyempää sorttia, että en sitten lihoisi niin paljon! Sinne pennuille se äiskä kantoi herkullista penturuokaa ja ihania liha-annoksia, ja mulle jotain riivattua kalaa! Tämä tiesi sotaa, ja sota sitten syttyikin mun ja äiskän välillä! Kysyin äiskältä näistä mun linjoista ja korostin, että niissä ei ole mitään vikaa! Ei maskuliinisempaa ja lihaksikkaampaa miestä ole kuin minä, ja kärkevänä vastauksena äiskä kysyi, että kumpaan kategoriaan tuo minun vatsanympärys sitten kuuluu? Sanoin, että se on lihas, sellainen lihas, joka katkaravuillakin on masun ympärillä! Äiskä sanoi, ettei se ole mikään lihas, katkaravuilla kyllä saataa olla jotain vaikutusta sen syntymiseen, mutta lihas se ei ole! Katsoin äiskää vähän aikaa ja sitten sitä mun annosta, lopulta kysyin, että jos voisit vähän voita tai vaikka kermaa lurauttaa joukkoon, niin menis vähän paremmin alas? Sieltä tuli heti vastaus: mikäli sen minun vararenkaani ei ala haihtua siitä vyötäisiltä, kilpailen kuulemma veteraaniluokassa seuraavaksi ennen kuin edes näen voita tai kermaa! Poistuin tilanteesta syvästi loukattuna maskuliinisten muotojeni kanssa, ja kuten odotettua, söin hetken päästä penturaksuja, hää hää!

Mutta urheiltua tulee nykyään, pentujen kanssa saa tosiaan olla kärppänä ja juosta niiden perässä vähän väliä, joten äiskän ei ihan vielä tarvitse mulle askelmittaria antaa, kyllä tässä tulee päivän hyppyaskeleetkin otettua! Ja painittua tulee, olenkin koittanut noita poikia kouluttaa painissa ja tytöille olen antanut sitten vastaavasti paljon haleja ja muuta koulutusta. Olen jopa nukkunut tyttöjen kanssa, on ne aika vekkuleita, kyllä ihan sydän välillä sulaa, kun niiden kanssa on. Mutta mies, kun olen , täytyy sanoa, että parasta aikaa on se kun pennut nukkuvat! Äiskä sai ne tossa yx ilta jo aika aikasin nukkumaan, kun se leikki niiden kanssa pitkään, ja me päästiin Gissen kanssa parvekkeelle katsomaan auringonlaskua. Siellä me istuttiin kaikessa rauhassa ripirinnan ja nauttiin kaikin rinnoin! Gisse on muutenkin nyt päässyt nukkumaan mun kanssa, kun pennut ei tarvi sitä enää rinnaalleen öisin ja pari yötä onkin tullut viettetyä Giselan kanssa äiskän sängyssä! Gisela nukkuu tosi sikeesti, on se varmaan ihan puhki!

Ollaankin otettu nyt sellainen yhteiskasvatusprojekti Giselan kanssa, ja olenkin ottanut roolikseni jakausten laittamisen pennuille! Hirveitä irokeeseja niillä on! Ei kehtaa tuollaisia edes näytille laittaa! Kyllä noi pennut itseään kovasti koittaa pestä ,mutta aika surkeaa räpläämistä se on, ja sama juttu sen vessaharjoittelun kanssa. Voi karva, mitä onnetonta tohelointia, ei edes vessassa osanneet toimia! Mutta sitkeästi tässä viikko ollaan harjoiteltu, ja nyt kaikki käy jo ihan itse vessassa.

Aika vauhdikasta täällä on, ja meno kuulemma sen kuin kiihtyy, äiskä sanoi. Onneksi ne ei vielä pääse mun vartiotorniin kiipelytelineeseen, eikä parvekkeelle, MUN HUONEESEEN. Täytyy nyt vaan puolustaa omaa reviiriä, lelut olen jo menettänyt, kaiken ne vei mun jemmoista, mutta kyllä mä vielä omani otan takaisin.
Mä menen nyt syömään pentujen loput ruoat, ne nimittäin nukahti, ja sen jälkeen saankin viettää laatuaikaa Gissen kanssa, ja sitten äiskä antaa mulle kokovartalohieronnan, on nimittäin se aika viikosta. Nämä mun lihakset nimittäin kaipaa viikottaista rentoutusta, ja onhan se aivan mahtavaa,kun saa äiskältä speciaalihuomiota. Me muutenkin täällä halaillaan aika paljon. Äiskä halii meitä kaikkia joka päivä ja sunnuntaisin kahdesti. Ohessa kuva meidän perheestä.

Kesää ja kärpäsiä kaikille! T:Ruupe

Anu

Kirjattu/Written
20.6.2007

Turku

Trine ja lelu. Minttusukka saa kyytiä, ja ei se niin väliä, vaikka sen kanssa nukahtaisikin, niin kuin tämän kuvan jälkeen kävikin. Trine meni hienosti tänä aamuna potalle ihan itse, ja harjoitusten tulos saavutettiin. Hyvä Trine!

Anu

Kirjattu/Written
20.6.2007

Turku

Trine vaihtamassa kanavaa. Nuori neitokainen on aktiivisesti mukana päivittäisessä toiminnassa, ja maistaa kiltisti kaikkia ruokia mitä tarjotaan.

Anu

Kirjattu/Written
20.6.2007

Turku

Tedi taas tekemässä siskolle jäynää! Päästyään ruoan makuun, on tämä kaveri nyt aina kärppänä ruokakepolla. Mikäli Tedi syö kädestä, pitää se aina kädestäni toisella tassullaan kiinni, pikkumies varmistaa, että ruokkiva käsi ei häviä minnekään ennen kuin masu on täynnä!

Anu

Kirjattu/Written
20.6.2007

Turku

Tedi loikkaamassa. Pikkumies kävelee parketilla ihan rintarottingilla. Tedin speciaalina ovat loikat ja Äiskän&Ruupen tassujen kiusaaminen.

Anu

Kirjattu/Written
20.6.2007

Turku

Friede ja Inger. Friede teki eilen illalla minun nähteni pissat pottaan pentueen ensimmäisenä. Hienoa Friede!

Anu

Kirjattu/Written
20.6.2007

Turku

Friede liikkeellä. Suloinen neitokaisemme on hyvin seurankipeä, ja neiti on aina äitinsä tapaan vastassa, kun tulen kotiin. Friede on ainoana pentuna löytänyt tiensä keittiöön, valitettavasti äiskä keskeytti tutkimusretken, ja palautti tytön takaisin koppaan.

Anu

Kirjattu/Written
20.6.2007

Turku

Inger palaamassa hiekkaharjoituksista. Potat ovat tulleet nyt tutuksi neidille, ja harjoitustulosta odotellaan kaikki yhdessä.

Anu

Kirjattu/Written
20.6.2007

Turku

Inger jaloittelemassa, taustalla näkyy Ruupe, jonka masulle voi huoletta nukahtaa. Ingeristä on tullut aktiivinen liikkuja, erityisesti ruokakepolle mentäessä vauhtia riittää.

Anu

Kirjattu/Written
20.6.2007

Turku

Ja viimeisenä pelimies-asento. Nukkuma-asentojen vaativuus-asteikolla vaikein. Kimmo nukkuu ilmeisesti kuitenkin hyvin asentovariaatioista huolimatta, sillä energiaa riittää vaikka muille jakaa torkkujen jälkeen. Kimmo syö hienosti lautaselta itse, eikä mitään ihan vähää syökään. Paino nousee vakaasti kohti 600 grammaa, ja Ruupen kanssa on jo muutama harjoitusottelu otettukin, ihan kohtalaisella menestyksellä. Kimmo toivottaa kaikille Hyvää Juhannusta! Kimmon Juhannus menee nyt hiekkaharjoituksissa, ja vasta sitten kun Kimmon potalla käynti alkaa onnistumaan itsenäisesti, päästetään äijä juhlimaan juhannusta!

Anu

Kirjattu/Written
20.6.2007

Turku

Tässä hieman monimutkaisempi asento, joka vaatii jo hieman taitoa.

Anu

Kirjattu/Written
20.6.2007

Turku

Sarjassamme Kimmon nukkuma-asennot. Kuvassa asentona kokovartalosuora.

pekka@rollick.fi

Kirjattu/Written
17.6.2007

Nyt tämänkin blogin vietit ohjautuvat RSS feediin

Blogin uudet viestit ohjautuvat nyt automaattisesti myös RSS feediin (http://www.rollick.fi/rss/blog_rss.xml)

Anu

Kirjattu/Written
14.6.2007

Turku

Trine äiskän kanssa syömässä. Muiden nipotellessa vauvanruokia vastaan, Trine meni rohkeasti äiskän ruokakupille ja alkoi syömään. Trine syö myös penturuokaa kiltisti kädestä ja tietysti lautaselta. Kimmon olisi nyt syytä alkaa kanssa syömään oikeata ruokaa, sillä Trinen painonnousulla alkaa Kimmon paikka isoimpana olla kohta uhattuna. Trine on saanut Tedistä hyvän painikaverin ja duo yrittää myös aika ajoin karkailla: toinen hämyttää ja toinen kiipeää sillä aikaa kopan yli. Valitettavasti dynaamisen duon yritykset ovat vielä toistaiseksi valuneet hukkaan, sillä äiskä vartioi haukan tavoin ja kaikki karkulaiset karkoitetaan takaisin lähtöasetelmiin. Kaikista viidestä Trine on toistaiseksi ainakin rauhallisin luonteeltaan, tietysti satunnaisia sekoiluja ja hyppy-yrityksiäkin tapahtuu jumppatunneilla, mutta muuten neiti käyttäytyy hienosti.

Anu

Kirjattu/Written
14.6.2007

Turku

Kimmo ja mäyräkoira. Kissanmintulta tuoksahtava lelu on saanut Kimmon aistit heräämään ja aamuinen jumpatuokio aloitetaankin mäyriksen rääkkäämisellä. Kimmo on äitinsä tavoin \"apinalapsi\" eli mikään este ei ole liian suuri ylitettäväksi. Ainut seinä mikä äijän reissuilla nousee vastaan on äiskä. Gisela ohjaa äidillisesti karanneen kaverin takaisin leikkikehään, ja väsymiseen asti Kimmo yrittää karata. Kimmon paino on noin 500 grammaa ja ura pentueen isoimpana siis jatkuu.

Anu

Kirjattu/Written
14.6.2007

Turku

Friede jumppatunnilla. Friedestä on tullut Ruupen uusi bestis. Kaverit ovat alusta asti tulleet hyvin toimeen ja sama meno jatkuu. Ruupea piti toki varoittaa, että Friede ei ole hiiri ja näin mies ottikin vähän hellävaraisemmat otteet tytön käsittelyssä. Friede pitää erityisesti läpsimisestä, oli se sitten äiskän tai Ruupen kuono, kaikilla neljällä tassulla on kiva läpsiä päin näköä. Friede antaa Ruupen pestä hänet vikisemättä ja vastapalveluksena neito on nuollut Ruupen varpaita. Jokin niissä varpaissa neitoa muutenkin kiehtoo, sillä omatkin varpaanvälit neiti jynssää useita kertoja päivässä ja äiskänkin varpaita pitää aina välillä lipaista.

Anu

Kirjattu/Written
14.6.2007

Turku

Inger ja uusi kaveri: nalle. Nallen kanssa nukutaan ja painitaan. Pienelle Ingerille nalle on aivan loistava harjoitusvastus, se ei juuri pistä vastaan ja sitä voi siten löylyttää oikein kunnolla. Kimmosta on tullut Ingerille lempipainikaveri, vaikka kokoeroa löytyy aika paljon. Pieni koko ei neitiä haittaa, sillä välillä se pistää kaksikin sisarusta kärsimään eikä kaihda otteita painittaessa. Inger on Tedin tavoin vähän nipo oikean ruoan suhteen, ei oikein millään maistuisi tuo vauvanruoka, joten molemmat pitävät kiinni periaatteistaan eli tissistä: maito on parasta!

Anu

Kirjattu/Written
14.6.2007

Turku

Tedi sai tiistaina uuden pehmokopan, niin siis Tedi sai, johon sisarukset saavat herran luvalla tulla jaloittelemaan. Pikkumies testasi kopan reunat tarkaan, ja totesi, että hyvin niiden yli pääsee karkaamaan maailmalle. Sama mies otti myös pehmeässä kopassaan heti torkut, täytyyhän se myös nukkumapaikana testata huolellisesti. Tedi on myös saanut uuden lempinimen: porkkanapoika. Kaveri kantaa nimeä ylpeydellä, täytyhän sitä erottua joukosta jollain tavalla!

Anne

Kirjattu/Written
9.6.2007

Trine,Inger,Friede,Kimmo,Tedi

Poseeraaminen on kovaa hommaa, joten uni alkoi maistumaan kaikille.

Anne

Kirjattu/Written
9.6.2007

Trine 3 vkk



Anne

Kirjattu/Written
9.6.2007

Inger 3 vkk



Anne

Kirjattu/Written
9.6.2007

Friede 3 vkk



Anne

Kirjattu/Written
9.6.2007

Tedi 3 vkk



Anne

Kirjattu/Written
9.6.2007

Kimmo 3 vkk



Anne

Kirjattu/Written
9.6.2007

Pennut 3 vkk

Iron Maiden -pentue täyttää tänään 3 viikkoa. Tässä yhteiskuva. Lisää kuvia tulossa, kunhan käydään kuvasaalis läpi. ONNITTELUT pentueelle!

Anu

Kirjattu/Written
5.6.2007

Turku

Ruupe ei kerinnyt ihan kaikkia lelujaan takavarikoimaan, ja tämä mäyräkoira jäikin pennuille. Inger ja Friede ottamassa mittaa mäyriksestä. Vieno kissanmintun haju lelussa sai koko porukan \"hönkimään\" ja irokeesitkin nousivat päässä pystyyn!

Anu

Kirjattu/Written
5.6.2007

Turku

Trinen harjoittelu askelten kanssa. Hienosti meni! Trine oli ensimmäinen, joka sai kunnian olla Ruupen pestävänä. Trine on ahkera jaloitelija, mahtaako tulla ekana kopasta itse pois?

Anu

Kirjattu/Written
5.6.2007

Turku

Söpöläinen Inger miettimässä. Tämä neiti ei Kimmon tavoin usko kokoon vaan oveluteen. Punnitushetkillä Inger on hiffannut äidin tissien olevan täysin vapaat, joten neiti käyttää tilanteet hyväksi, ja menee rauhassa imuttelemaan muiden haaskaessa energiaa ympäristön haistelemiseen.

Anu

Kirjattu/Written
5.6.2007

Turku

Kimmon hieno haukotus! Kimmo on yhä pentueen isoin ja komein, ja Kimmon mottona onkin:
\"Size does matter\"

Anu

Kirjattu/Written
5.6.2007

Turku

Tedi antoi ottaa kuvan itsestään. Tuon pikkumiehen katseeseen lumoutuu kyllä heti! Tedi jatkaa yhä edelleen mamman mussukkana, mutta on jo ottanut ensimmäiset kunnon askeleensa, kun tuolta äiskän kainalosta välillä kerkee.

Ruupe

Kirjattu/Written
5.6.2007

Turku

Ruupe tässä taas heips!
Äiskä päästi mut irti taas, ja on ihan pakko kertoa mitä täällä on oikeasti tapahtunut, ihan kauheasti kauheita, mutta jotain hyvääkin!

Yksi hieno homma on se, että sain uuden lelun äiskältä. Motiivi lelun ostoon vaan oli tosi surkea. Mulla on nimittäin lempileluna ollut jo kauan sellainen sulkakilistinkeppi, jolla riehun ympärin kämppää äiskää orjuuttaen. Äiskän mielestä se nyt piti sitten liikaa ääntä, ja Gisela kuulemma häiriintyy siitä ja sitten sain sellaisen \"hiljaisen\" sulkajutun, jonka olen nyt usean koekäytön jälkeen todennut olevan ihan JEES. Niin että oikein hiljainen lelu, kas kun ei sentään huopatossut jalassa joudu täällä hiippailemaan, ettei vaan kukaan häiriinny! Toinen hieno homma oli se, kun Totin äiskä Eija kävi täällä. Sekin toi MULLE leluja ja ruokaa. Eija kehui kuinka hieno MUN turkki on ja kuinka suloinen MINÄ olen. HYvä, että joku ymmärtää parhaimman päälle.

Viime lauantaina pennut täytti sitten kaksi viikkoa, ja äiti oli taas niin innoissaan. Se soitteli kaikille ja sitten vielä yksi ihmisystäväkin kävi täällä pentuja katsomassa. Arvatkaapa kuka viihdytti itseään oman peilikuvan kanssa jälleen? Kaksi viikkoa, no jo on syytä juhlaan! Ensi lauantaina toi äiskä varmaan nöyryyttää mua vielä enemmän ja pistää meille kaikille tötteröhatut päähän! Varmaan lauletaan jotkut laulutkin vielä pentujen kunniaksi! Mulla oli sitä paitsi lauantaina herkkupäivä, ja arvatkaa muistiko mutsi? No ei! Vasta maanantaina sain mun herkkuja: katkarapuja, ne mun ihanat vaaleanpunaiset ystävät, jotka eivät koskaan petä ja ovat aina luotettavan hyviä.

Täällä eletään muutenkín nyt kriisiaikaa! Pennut oppivat tuossa jo hieman kävelemään ja ne ovat nyt alkaneet suuntaamaan mun leluja kohti. Olen niitä epätoivoisesti koittanut piiloitella ja viedä niitä turvaan. Kaikkea ne keksii, täällä ei ole kohta mikään turvassa! Sitä paitsi ne huutaa vähän väliä, ja sitten juostaan taas katsomaan, että kaikki on kopassa hyvin. Tuosta sainkin elämäni parhaimman ajatuksen, mäkin voisin alkaa huutaa, niin eiköhän ala huomiota mullekin herua! Idea toteutukseen, ja pian mutsi sitten olikin jo mun armoilla! Huusin joka käänteessä! Äiskä meni nukkuu, huusin lelu suussa vierssä, äiskä söi, toin lelun pöydälle ja huusin. Huusin keittiössä, huusin tietokoneella ja kylppärissä! Häähää, ei hetken rauhaa äiskälle ja lelu senkuin heilui! Aivan mahtavaa, miten pallotettavissa toi äiskä on!

Onhan noi kersat silleen ihan jees, ja olen kattonut, että kyllä Gissellä työsarkaa niissä on, ei se paljon mun kanssa kerkee hengailee, joten päätin jeesata sitä tuossa yx päivä. Tytöt oli jaloittelemassa punnitusta varten, joten ajattelin, että voinhan mä ne nyt pestä, niin Giseli saa levätä. Oisittepa nähneet mun ilmeen, kun niitä peppuja pesin, AARGHH! Melkein meni taju, mutta hoidin homman loppuun kunnialla! Tässä kuva musta ja Friedestä, jolle annnoin kokovartalopesun ja , tuota, hieman hellyyttä. Annoin sen tutkia mun masua, kun se sitä näytti kiinnostavan. Nyt täytyy mennä, äiskä antaa mulle ruokaa, täällä täytyy nyt tosi nopeasti edetä ruokakupille, että saa omansa pois!
Heippa! T. Ruupe

Anu

Kirjattu/Written
1.6.2007

Turku

Tedi on niin ujo, ettei halua silmiään vielä kuvaan. Pieni mies nukahti tämän kuvan jälkeen kesken kaiken, eli uuvuttavaa on se kuvaus tuostakin asemasta.

Anu

Kirjattu/Written
1.6.2007

Turku

Kimmon katse sisarusten sylistä

Anu

Kirjattu/Written
1.6.2007

Turku

Tässä tapittavat Inger ja Friede, äiskän vartioimana tietenkin.

Anu

Kirjattu/Written
1.6.2007

Turku

Heips! Pennut täyttävät huomenna kaksi viikkoa ja nyt on jo kopassa kova meno käynnissä. Kimmo ylitti tänä aamuna painossaan 300 gramman haamurajan, mutta kyllä muutkin tulevat hienosti perässä.
Ruupe on näköjään tajunnut tämän tulevan uhan ja pikku-ukko onkin mustasukkaisuudessaan alkanut vastatoimiin. Trinen ja Kimmon tepastellessa matolla Ruupe tuli kavereita ensin innokkaasti haistelemaan, mutta huomattuaan, että pennut suuntasivat kohti sen leluja, Ruupe otti lelut pois ja kantoi ne yksitellen piiloon pennuilta. Taitaa Ruupe leluineen olla aika liemessä, kun pennut alkavat liikkumaan ja innostuvat leikkimään.
Giselalle täytyy kyllä antaa täydet pisteet äitiydessä. Vaikka se selkeästi näyttää uskovan vapaaseen kasvatukseen ja käy välillä ulkona kopasta Ruupen kanssa hengaamassa, kyllä se tihein väliajoin käy lapset laskemassa ja imettää nälkäiset, kiljuvat kidat kiltisti. Punnituksessakin äiskä on täysillä mukana ja seuraa silmä kovana lastensa tepasteluja kopan ulkopuolella. Myös Ruupe on nyt saanut väliaikaisen porttikiellon pentuboxiin, johtuukohan se huonosta käytöksestä? Hyvin pariskunta tulee silti toimeen, jos Gisse ei sitten vain halua, että Ruupe opettaa pennut huonoille tavoille.
Kuvassa pesue jaloittelemassa, etualalla Trine upeine katseineen.

Trine&Inger

Kirjattu/Written
28.5.2007

Turku

Yhteiskuva! Trine alla ja Inger päällä!

Trine

Kirjattu/Written
28.5.2007

Turku

Terve, Trine tässä! Pentueen isoin tyttö, 236 grammaa. Munkin silmät aukesi lauantaina ja sen jälkeen en ole meinannu paikalla pysyä. Koppa alkaa olemaan aika riittämätön mun mielestä, mutta vielä pitäisi koittaa odottaa vähän aikaa. Punnitusreissut on ihan ok, tässä kuvassa odotan mutsin kanssa vuoroa. Äiskä vahtii meitä tosi paljon, ja tulee heti kiljaisusta paikalle, hyvä että ruokahuolto pelaa! Ruupekin on haistellut mua, mutta ei anna pitää kiinni, joten upotan kynteni tohon ihmiseen.

Tedi

Kirjattu/Written
28.5.2007

Turku

Hei! Voisko joko punnita mut pian! Olis nälkä!

Tedi

Kirjattu/Written
28.5.2007

Turku

Tedi täs heippa! Mä olen taas tullut tuohon faijaani Tottiin. Painoa mulla on kertynyt 228 grammaa, ja silmät avasin tänä aamuna, huom! ennen Kimmoa! Olen tehnyt tuttavuutta äiskän kainaloon ja Ruupeen. Ruupe on siisti äijä, aika hienosti se orjuuttaa noi ihmiset sen kaa leikkimään, täytyy ottaa opiksi. Sanovat mua mamman mussukaksi, mutta hei, kuka sanoi ettei kannata ottaa kaikkea hyötyä irti tästä vauva-ajasta! Kyllä muakin kiinnostaa tuo kopan ulkopuolinen elämä jo aika paljon!

Inger

Kirjattu/Written
28.5.2007

Turku

Venytyskuva!

Inger

Kirjattu/Written
28.5.2007

Turku

Inger tässä hei! Olen pentueen pienin, painoa 190 grammaa, mutta mäpä avasinkin silmäni jo perjantaiyönä. Olen ihanan söpö, ainakin niin mulle sanotaan. Tästä pienestä koosta on se etu, että pääsee tuonne takatissille sujahtamaan huomaamattomasti muiden ohi, ja Kimmo kyllä tekee mulle tietä.

Friede

Kirjattu/Written
28.5.2007

Turku

Toinen kuva musta, enkö olekin hieno!

Friede

Kirjattu/Written
28.5.2007

Turku

Moi, mä olen Friede, ja olen eniten äiskän näköinen. Mun silmät aukesikin jo lauantai-illalla. Kitisen aika helposti, mutta pakko se on huutaa kun on nälkä. Toiseksi, äiskän kieli on aika karhea, joten siksi tulee vähän kiljuttua myös pesuhetkellä. Tedin työnnettyä mut pois äiskän kainalosta, olen ottanut tuon ihmismamin käden kohteeksi. Se ei ole niin karvainen, mutta yhtä lämmin. Painoa mulla on jo 220 grammaa eli kilpailen Tedin ja Trinen kanssa samassa höyhensarjassa. Pääsispä jo kopasta pois!
T. Friede

Kimmo

Kirjattu/Written
28.5.2007

Turku

Tässä vielä toinen kuva musta. Jäi melkein muuten tärkein kertomatta:
avasin simäni tänä aamuna, mutta kuvaa en anna niistä vielä ottaa!

Kimmo

Kirjattu/Written
28.5.2007

Turku

Heippa, mä olen Kimmo! Nyt kun tuli tuo ensimmäinen viikko täyteen, patistettiin meidät esittäytymään. Olen siis yhä porukan isoin,paino mulla on jo 250 grammaa. Tuo ihmismami on tosi ylpeä musta, ja mun kaima kanssa. Ne meinaa pistää musta oikein ison kuvan töihin seinälle. Olen itsekin aika ylpeä tästä turkista, ei ole meidän perheessä kenelläkään samanlaista,ja pääsen kuulemma isona ehkä sitten esittelemään sitä isolle joukolle, mutta nyt tyydyn alkuun vain näihin valokuvauksiin. Olen jo pari kertaa yksin päässyt seikkailemaan kopan ulkopuolelle, eihän näin isolle enää koppa edes riitä. Tässä kuvassa jonotan aamupunnitukseen. Mut punnitaan aina viimeiseksi, ettei sisaruksille tuu suorituspaineita, mun painoihin ei niin vaan päästä. PS. Mitkä on muuten treffit? Äippä jotain sellaista höpisi, ja sanoi että mulle saattaisi tulevaisuudessa tyttöjen kanssa sellaisetkin järjestyä. T:Kimmmo

Anu

Kirjattu/Written
26.5.2007

Turku

Oikeaa imutustekniikkaa näyttämässä Trine ja Tedi!

Anu

Kirjattu/Written
25.5.2007

Turku

Ihanan pieni Inger nukkumassa isoveljen huomassa. Tämä söpöläinen on pentueen pienin, mutta taistelee hyvin parhaasta paikasta ruokajonossa. Inger on päättänyt nyt kasvattaa massaa ja kiriikin hienosti painoaan kiinni sisaruksiinsa.

Anu

Kirjattu/Written
25.5.2007

Turku

Kukas olikaan se mamin mussukka? Tedi tietysti. Tuo kainalojäbä sai Frieden puskettua pois äidin kainalosta ja on pitänyt nyt paikkaa itsellään viimeisen kolmen päivän ajan. Tedi ei stressaa mistään, tissille on hyvä mennä aterioimaan tyttöjen jälkeen, saa rauhassa imutella ja sitten taas torkuille.

Anu

Kirjattu/Written
25.5.2007



Tässä pieni Friede matkalla kiipeämään Kimmon päälle. Tuo rauhaa tarkoittava nimi ei kyllä nyt kauhean hyvin vielä tässä vaiheessa kuvaa neidin luonnetta, sillä Friede on se porukan kitisijä, jolla ei mikään koskaan ole hyvin. Tissiä täytyy ruokailun aikana vaihtaa ainakin kahdesti, nukkuma-asentoa samoin ja pesuhetket mamin kielen alla eivät ole yhtään hauskoja. Äänestä tietää heti, että Friedellä on joko nälkä tai sitten on pesun aika. Fride on Tedin kanssa samoilla painoilla eli tässä pentueessa on selkeä naisvahvuus!

Anu

Kirjattu/Written
25.5.2007

Turku

Tässä vähemmän julkisuutta vielä saanut Trine. Tyttö on koko pentueen toiseksi isoin, eli aikamoinen möllikkä. Trinellä on myös aina nälkä!

Anu

Kirjattu/Written
25.5.2007

Turku

Kimmo matkustaa. Päättäväinen mies, jonka menoa ei hidasta mikään. Pois tieltä risut ja männynkävyt, nyt on nälkä!

Anu

Kirjattu/Written
23.5.2007

Turku

Hei! Tuli vähän Ruupea huijattua, kyllä ne pennut täällä kauemmin ovat kuin 60 päivää, mutta en viitsinyt pientä miestä järkyttää enempää. Luulen, että Ruupe ei kahden eikä kolmenkaan kuukauden kuluttua edes halua, että pennut lähtisivät.

Jokaisesta näyttää kehittyvän oma persoonansa, ja ruokailukin on järjestynyt hienosti. Tytöt syövät ensin ja pojat sen jälkeen. Inger ja Tedi kyllä näyttävät syövän vielä jälkiruokaakin muita enemmän, eli nisältä ne eivät juuri pahemmin poistu. Ruupe oli kyllä oikeassa, että ääntä lähtee, varsinkin tytöistä. Tytöt eivät juuri peppupesuista välitä, mutta pojat ottavat sen osana täyshoitoa. Jokainen kasvaa vakaasti ja unet otetaan yhtenä kasana, kuten kuvasta näkee. Ja alkaa säikähtäkö Ruupen valitusta, se taisi liioitella tuota järkytystään, kyllä pikku-ukkoa huomioidaan samalla tavalla kuin ennen ja kaikki annetaan sille periksi. Gisela vielä kyselee, että millainen hoitovapaan eli hoidosta vapautuksen mahdollisuus on kissoilla? Jos on, voisiko Totti tulla kantamaan oma kortensa kekoon? Sehän on niin onnellinen isä, ja hoitaessaan voisi tulla vielä onnelisemmaksi, esim. pepunpesu on hyvin opettavaista!

Ruupe

Kirjattu/Written
23.5.2007

Turku

Ruupe tässä moi! Vihdoinkin minut päästetään koneelle kertomaan mun mielipide tästä asiasta! Olen nyt viisi päivää seurannut vierestä tätä esitystä, enkä ole kauhean riemuissani tästä. Lauantai alkoi hirveällä huudolla, Gisse huusi kurkku suorana, ja sitten äiskä juoksikin jo paniikissa, ja mua ei huomioitu silloin ollenkaan! Hetken kuluttua sängyllä ryömi sellainen märkä rääpäle, joka huusi kuin syötävä! Arvatkaapa nousiko minulla karvat pystyyn? Sanovat, että äitiys on noille tytöille raskasta, mutta entäs me miehet? Ei ole helppoa ei! No, sen yhden synnyttyä sieltä tuli vielä kaksi huutajaa lisää ja sitten alkoikin noita ihmisiä täällä pyörimään. Onneksi sentään Pekka fiksuna miehenä otti minut huomioon, ja sain sieltä rapsutuksia. Luulin jo kolmen synnyttyä, että nyt kaikki on ohi ja elämä jatkuu samalla tavalla niin kuin ennen, mutta ei: vielä tuli kaksi lisää!
Äiskä vaan katseli niitä ja mut eristettiin koko huoneesta, ainoaksi kaveriksi jäi oma peilikuva, noh sitä kyllä katselen mielelläni, eipä juuri komeampaa jätkää maa päällään kanna!
Nyt olen jo päässyt taas äiskän kaveriksi, tutustunut pentuihin ja erityisesti niihin herkullisiin ruokiin mitä Gissen vauvakopassa on. Siitä on kyllä tullut palautetta, mutta olen vedonnut siihen, että tää juttu koettelee mua samalla tavalla kuin Gisseäkin! Mun täytyy nyt kaikkien pettymykseksi kysyä, että mitä ihanaa noissa mukuloissa on? Haisevat ihan oudolta, huutavat vähän väliä, ja juuri silloin kun MINÄ olen kauneusunilla ja Giselillä ei jää edes aikaa laittaa mun jakausta! Kysyin äiskältä, että kauanko tätä täytyy katsoa? Noh, mulle annettiin kalenteri, jossa oli viisi rastia, eli kuluneet päivät pentujen synnyttyä ja sitten äiskä sanoi, että sitten kun mun kalenterissa on 60 rastia, pennut muuttavat! EII!! 60 päivää! Mua kyllä lohdutettiin sillä, että ne alkavat jonkin ajan kuluttua olla aktiivisempia ja saan niistä leikkikavereita sitten myöhemmin. Joo, okei, muttei kyllä mun leluilla leikitä ja mä kyllä haluan yhä edelleen sen mun oman leikkihetken, joistain periaatteista on sentään pidettävä kiinni!

Noh, kai mä kestän tän homman jotenkin ja onhan siellä kaksi poikaa, joiden kanssa voi sitten tehdä vähän kiusaa tytöille. Äiti vetoaa siihen, että nyt mä saan niitä kauan odotettuja pelikavereita tänne. Luotetaan sitten siihen ja eihän sitä tiiä kuin siistejä jätkiä noi on. Tedi on ainakin ihan OK ja Kimmo, ne ei huuda. Tässä muuten kuva musta ja Tedistä, ei se enää niin pahalle haise, eli ihan JEES jätkä.
Ne kaikki pojat, jotka ovat olleet tässä tilanteessa tai tähän joutuvat, saatte kyllä mun kaikki sympatiat! Mutta kaikkein tärkeintä on se, että Gisela on onnellinen. Kun se on tyytyväinen, olen minäkin. Mä painelen nyt pehkuihin, pennut nukahti vihdoin. Heippa!!!!

Anu

Kirjattu/Written
22.5.2007

Turku

Pojat rinnakkain! Tedi on juuri tullut maailmaan ja Kimmo on jo 4 tuntia vanha. Tedi on nykyaikainen versio Teddy-Boysta ja se on äitinsä luontoinen Trooper. Tedi on hyvin määrätietoinen jätkä, ei ihan yhtä iso kuin veljensä, mutta tuolla imutuksella painoa otetaan kiinni varmanoloisesti. Tedi kiittää faijaansa hienosta turkista!

Anu

Kirjattu/Written
22.5.2007

Turku

Tässä taas Kimmo, porukan isoin ja nopein. Kimmo nimi periytyy eräältä toiselta Kimmolta, jolle lupasin, että kun poikakissalle nimen annan, annan nimeksi Kimmo. Ruupesta ei tullut Kimmoa, koska Ruupe oli niin Ruupe, joten pentueen ensimmäinen poika sai sitten kunnian kantaa tätä hieman poikkeuksellista nimeä. Virallinen nimi taas sopii pojalle kuin nakutettu, pitää olla nopea!

Anu

Kirjattu/Written
22.5.2007

Turku

Kuvassa Inger, noin minuutin ikäisenä.

Anu

Kirjattu/Written
22.5.2007

Pentujen nimet

Suklaapoika on \"The Trooper\" eli Tedi. Tedi tuli viimeisenä maailmaan ja on hyvin nyt saanut painonsa nousemaan. Tedi on takatissin kuningas, sulavalla liukumistyylillään se syrjäyttää muut ja juo tosi ahneesti, painoa oli 120,00 g, punnin kaikki kahdesti sillä ei oikein voi uskoa että ne painavat jo näinkin paljon.

Hopeapoika on siis Kimmo, virallisesti \"Be Quick Or Be Dead\", Kimmohan oli alusta asti se nopein ja on myöskin isoin: 144,00 grammaa!!

Hopeatyttö on \"Running Free\" eli hienosti Friede ja 122,00 g. Friede on saksaa ja tarkoittaa rauhaa, halusin että on yksi saksalainen nimi joukossa, kun tuo Giselakin on alunperin saksalainen nimi.

Ruskeista tytöistä ensimmäinen, eli se joka tuli ihan ekana maailmaan on \"Aces High\" eli Inger, tämä kaveri on myöskin kaikista pienin tälläkin hetkellä 102,00 g, mutta osaa jo hyvin taistella tissistä ja paino onkin nyt hienosti lähtenyt nousuun. Inger on ihana nimi!!! Entisenä telinevoimistelija, esikuvana oli joskus kasan olympiakultamitaleja voittanut amerikkalainen Inger Miller, ja siitä oikeastaan Inger tuli. Sekin Inger oli hyvin pieni nainen, mutta minusta tuntuu että tuo meidän Inger ei pieneksi jää,vaan nyt kun se on oppinut taistelemaan veljiään vastaan, alkaa senkin paino kasvamaan vielä kunnolla.

Neljäntenä maailmaan tuli sitten tuo toinen ruskeatyttö eli \"Fear Of The Dark\", lempparinimeltään Trine. Alussa se oli jo iso tyttö ja painoa onkin jo mahtavat 126,00 g!! Trinestä tulee mieleen tuo Trine Hattestad, iso keihäänheittäjä nainen, ja onhan tuo meidän Trine kyllä hurjan iso.

Gisela ruokkii pentuja kiltisti ja käy omassa vessassa, kun pennut nukkuvat. Loistava äiti se on, nykyaikainen menevä. Lasten nukkuessa, äiti jaloittelee parvekkeella ja lenkkeilee kotona, mutta heti pienestäkin inahduksesta se palaa takaisin pesään katsomaan että kaikki on hyvin.

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Ja vielä toinen kuvakulma.

Kaikkien painot on lähtenyt hurjaan nousuun ensimmäisen vuorokauden aikana.. Esimerkiksi hopeapojan paino on noussut 40 grammaa, vähän epäilyttää, että syntymäpaino on kiireessä kirjattu liian kevyeksi. Mutta kaikki muutkin tulevat perässä lähes 20 grammaa on painot noussut. Kaikilla kova sutina, ja pojilla jo kunnon painimaaottelu takaosaston tisuista. Tytöt vielä tässä vaiheessa antaa poikien huiskia, mutta eiköhän nuo ole kohta pistämässä jässiköitä kuriin.

Gisela jaksaa myös erittäin hyvin hoitaa lapsiaan, ja on kovasti suojelevainen. Ruupe vielä tyytyi katselemaan lintuja ikkunasta, eikä oikein vielä ole päässyt jyvälle, mitä tämä inisijä lauma tekee hänen kodissaan.

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Tässä koko joukko liikenteessä.

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Vielä esimerkki vuorokauden ikäisen hopeapojan niskasta, aikamoinen jötikkä..

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Toinen Ruskeatäplikäs naaras, edestäpäin (n 24)

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Toinen Ruskeatäplikäs naaras (n 24)

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Ruskeatäplikäs naaras, edestäpäin (n 24)

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Ruskeatäplikäs naaras (n 24)

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Hopeatäplikäs naaras, edestäpäin (ns 24)

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Hopeatäplikäs naaras (ns 24)

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Suklaatäplikäs poika, edestäpäin (b 24)

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Suklaatäplikäs poika (b 24)

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Hopeatäplikäs poika, edestäpäin (ns 24)

Anne

Kirjattu/Written
21.5.2007

Kuvia Turusta

Hopeatäplikäs poika (ns 24)

Anu

Kirjattu/Written
20.5.2007

Turku

Hei! Nyt ovat varmasti kaikki tulleet jo maailmaan.
Kaikki siis syntyivät 19.5. ja ensimmäinen tuli maailmaan kello 16.30 ja alkupaino elämään suklaatytöllä oli 80 grammaa, pienen tauon jälkeen tuli tuo hieno hopeapoikamme 17.05 painolla 74 grammaa ja sitten tuli taas hopeatyttö samalla 74 gramman aloituspainolla. Gisela pitikin sitten välissä pienen luovan tauon: söi, joi ja lepäsi ja tietenkin ruokki kolmoset. Pienenä yllätyksenä 21.20. pesään ilmestyi uusi tulokas, ruskeatyttö, eikä mikään pieni, painolla 88 grammaa ja 21.40 tuli tuo suloinen suklaapoika, 82 grammaa.
Viisikko on nyt onnellisesti ruokatauolla ja jokainen saa maitoa hyvin. Välillä siellä otetaan nisä suussa torkkujakin, mutta vilkasta porukka on ja hyvät keuhkot kaikilla.
Tarkastamme vielä nuo kaksi jälkimmäistä, että väri ja sukupuoli ovat kohdillaan.
Uupunut äiti on onnellinen ja lähettää terveisiä TOTILLE, että KIITOS hienosta suorituksesta ja isälleen ELVIKSELLE sellaisia terkkuja, että sikarin voi nyt sytyttää, kyllä se tähän viiteen nyt jää!
Terveisin
Onnesta sekaisin oleva ja hyvin väsynyt, mutta rautainen pesue

Pekka

Kirjattu/Written
19.5.2007

Herttoniemenranta

Anu lähetti juuri uuden kuvan koko pesueesta. Kyllähän tuota katselee ihan mielellään.

Pekka

Kirjattu/Written
19.5.2007

Herttoniemenranta

Ohessa vähän paremmalla kameralla otettu kuva pennuista. Lähdettyämme kotimatkalle Turusta, Anu soitteli ja kertoi Gissen pullauttaneen kaksi pentua lisää. Ensiarviot olisivat näistä, että toinen on ruskeatäplikäs naaras ja toinen ehkä suklaatäplikäs uros. Tuo aiemmin suklaahopeatäplikkääksi mainittu naaras muuttui hopeatälikkääksi kunnolla kuivuttuaan.

Joten Totin ja Gissen pentue voisi olla:
- 1 n 24 naaras (ruskeatäplikäs)
- 1 b 24 uros (suklaatäplikäs)
- 1 b 24 naaras (suklaatäplikäs)
- 1 ns 24 ÄIJÄ (hopeatäplikäs)
- 1 ns 24 naaras (hopeatäplikäs)

Huomenna Anne käy tarkistamassa tilanteen uudelleen ja lisäämme sitten huomenna myös uusia kuvia.

Kokonaisuutena ensikertalaiset onnistuivat hienosti. Totti ja Gisse molemmat ovat ensikertalaisia, Anu taisi ensi kertaa toimia kätilönä. Kaikki voivat tällä hetkellä hyvin. Eija voisi tarjota totille illalla vielä konjakit sikarin kera.

Anu, Anne & Pekka

Kirjattu/Written
19.5.2007

Turku

Seuraava otos. Hieno rivistö hienoja vauvoja. Gisela on onnellinen...

Anu, Anne & Pekka

Kirjattu/Written
19.5.2007

Turku

Gisela päätti tänään synnyttää maailmaan uusia ocicatteja. Kuvassa ensimmäinen kuva. Tuloksena näyttäisi olevan:
- 1 b 24 naaras (suklaatäplikäs)
- 1 ns 24 ÄIJÄ (hopeatäplikäs)
- 1 bs 24 naaras (suklaahopeatäplikäs)

Anu

Kirjattu/Written
14.5.2007

Turku



Anu

Kirjattu/Written
14.5.2007

Turku



Anu

Kirjattu/Written
14.5.2007

Turku



Anu

Kirjattu/Written
14.5.2007

Turku



Anu

Kirjattu/Written
14.5.2007

Turku

Hei! Viimeistä viikoa viedään ja nyt on jo iskenyt paniikki!
Toivottavasti alustavasti valittu pentue-nimi ei tuo epäonnea vaan kaikki menisi hyvin. Iron Maiden nimeä olen jo kauan hautonut mielessä, eipä oikeastaan juuri toista yhtä hyvää vaihtoehtoa löytynyt.

Iron Maiden vapaasti suomennettuna tarkoittaa Rautaneitoa, ja Gisela on kyllä aika rautainen neito. Neidin luonnetta kuvaakin hyvin kyseisen yhtyeen kappaleen \"The Trooper\" sanat:

\"You´ll take my life but I´ll take yours too,
You\'ll fire your musket but I´ll run you through,
So when you´re waiting for the next attack,
You\'d better stand there´s no turning back.\"

Ruupe on monesti saanut kokea tällaisen, aina silloin kun erehtynyt kettuilemaan Giselalle. Neidille ei ryttyillä, sieltä tulee ihan taatusti samalla mitalla takaisin, jopa nykyisessä kunnossa käpälän iskuja satelee aika herkästi. Ehkä siksi Ruupe tulee nöyrästi ruokakupille vasta Giselan syötyä.

Tällä hetkellä Gisela on meistä kaikkein rauhallisin, se on jo niin väsynyt, ettei jaksa hermoilla. Ruupessa on hieman herännyt mustasukkaisuutta, kun tuo neiti saa nyt niin paljon enemmän huomiota. Mutta ei Ruupea ole unohdettu, kyllä leikittyä tulee.

Vähän tuo Gisela vaikuttaa siltä, että se on ihan rehellisesti sanotuna aika kypsä tähän hommaan. Ei pysty kunnolla pesemään itseään, kun masu on tiellä ja muutenkin väsyttää yhä enemmän ja sitten vielä minä lääpin koko ajan. Neiti ei muutenkaan tykkää olla hipelöitävänä koko ajan, vaan se ihan itse päättää, koska on hellittelyn hetki.

Ohessa taas kuva neidistä, siitä ihme kuva , että tällä kertaa se ei makaa. Lepoasento on niin suosittu nykyisin, ettei oikein muissa asennoissa kuvia saa otettua.

Pekka

Kirjattu/Written
12.5.2007

Herttoniemenranta

Nyt on Giselan ja Totin pennuille avattu blogi.
 



Mon 11.12.2017 05:40:58

Vierailijat
On-line
: 1
Yhteensä:
(1.5.2005 -->)

 



Copyright FIN*Rollick 2004 - 2017