Kaikki Wanda Kille Wanttu Baby

Untitled Document
FIN*Rollick God Rockin' Tonight
Gisela's BLOG

Ruupe

Kirjattu/Written
19.5.2008

onnittelut

Myös Ruupe lähettää karvaiset halit ja mahtavat onnittelut koko pesueelle!

Gisela

Kirjattu/Written
19.5.2008

synttärionnittelut vauvoille

Gisela lähettää isot halaukset ja pusut vauvoilleen ensimmäisen syntymäpäivän johdosta!

Kirjattu/Written
7.5.2007





Anu

Kirjattu/Written
7.5.2007

Turku

HEI taas! Aika on kulunut taas liian nopeasti, enkä ole juuri kerinnyt kirjoittelemaan tänne, joten tässä olisi vähän neidin kuulumisia.
Kävimme maaliskuussa Ruupea näyttämässä Seinäjoen näyttelyssä ja Gisela oli mukana ihan vain assarina. Kierona taka-ajatuksenamme oli, että neito saisi vähän kollin hajuja kuonoonsa ja kiima alkaisi. No, saman tienhän se alkoi ja seuraavaksi sitten kiihdytimme Vammalaan Embrace-kissalaan, jossa Eija ja hurmaava Totti-kolli meitä odottivat. Nuori pari tutustui ihan heti, jotain pieniä suhinoita neiti esitti, mutta se loppui äkkiä. Rakastavaiset viettivät melkein koko viikon kahdestaan ja viimeisenä yönä siellä olikin jo menneet matot rullalle ja sänkyäkin oli myllätty. Aluksi en ihan rehellisesti sanottuna uskonut, että pieni prinsessani olisi heti ekoilla treffeillä suostunut, mutta kun masu alkoi pullottaa, oli pakko uskoa.
Joten suuri kiitos Totille, teit miehen työn! Hieno suoritus ensi kertalaiselta ja erityiset aplodit niistä hienoista tempuista joita meille esitit lelulla, ja tietysti iso kiitos Eijalle, Totin äiskälle!
Tässä onkin sitten viimeiset viikot seurattu neidon mahan kasvua ja jännitys kasvaa koko ajan. Pihalla ollaan muutaman kerran käyty haistelemassa, mutta vähän hidasta on meno ollut, eli se on tosiaan jäänyt haistelun puolelle tuo ulkoilu. Parveke sen sijaan on hyvinkin ahkerassa käytössä, ja siellä ne päivät kuluvatkin auringon pehmentäessä molempien päätä. Neidin ruokahalu on myös melkoisesti kasvanut, ja uudet äitiysraksut ovat suosittuja, erityisesti Ruupe on ihan ihastunut niihin, täytyyhän miehen yhtä lailla valmistautua tähän perheen lisäykseen, joten Ruupe valmistautuu siihen syömällä. Ihan kaikkea äitiysruokia Ruupe ei nyt kuitenkaan saa, josta seuraa ainainen kapina, mutta Ruupen onneksi Gisela nukkuu nykyään paljon enemmän, joten kahdenkeskisiä leikkihetkiä on melkein tuplaten, JEE!!
Eli pari viikkoa vielä pitäisi tässä odottaa ja jännittää. Kyllä nyt jo enemmänkin kauhistuttaa, sillä tämä on meille kaikille ihan eka kerta! Sitten lopulta tulee varmaan se paniikki siis minulle, kun hetki käsillä,ja en sitten tiedä kuka lopulta pyörtyy. No toivomme vain, että kaikki menee hyvin ja sieltä tulisi terveitä ocin alkuja, pieniä vilkkaita vilisijöitä,ja kerrankin Ruupe saisi oman tasoista seuraa.
Tässä muutama kuva neidosta!
Hyvää kevään jatkoa ja kesän odotusta kaikille!
Terveisin Gisela, Ruupe ja Anu


Anu

Kirjattu/Written
7.5.2007

Turku



anu

Kirjattu/Written
29.10.2006

turku

Heipä hei! Huh, on kulunut 9 kuukautta kun tuo neiti muutti meille. Eipä ole ainakaan ohjelmaa puuttunut sen jälkeen, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Neitokaisen ensimmäistä vuotta juhlittiin viikon ajan ja lahjoista ei ollut pulaa. Ensin tuli kiipeilyteline, ja sitten vähän leluja, sitten syötiin kakkua ja lopuksi neiti sai taas lisää leluja ja vielä kahdet ulkoasut, joiden kanssa käytiin pienen kuivaharjoittelun jälkeen ulkona keimailemassa. Gisela ryntäsi innokaasti heti ensimmäiselle spanielille esittelemään syysmuotia. Sen jälkeen ryysättiin taas koiratarhaan, jossa susikoirapojat jo odottivatkin tuota upeaa neitoa. Ohessa vähän vanhempi kuva, jossa G on koiratarhan tukin sisällä tutkimassa, en tiedä mitä, mutta sinne se aina rynnii.

Harmi, että tuo talvi tekee taas tuloaan ja näin jää tämä Giselankin ulkoilu huomattavasti vähemmälle. Mutta käydään aina välillä koittamassa tuossa pihalla, miltä se ulkoilma tuntuu, pääseehän sitä sitten aina lämpimään syliin, jos alkaa paleltaa, ja osaahan hän myös itse kävellä takaisin ulko-ovelle, jos haluaa sisälle. Neiti myös oppi tuossa kesällä hienosti kävelemään rappuset alas ja ylös, kun ulkoilu oli lähestulkoon jokapäiväistä. Hyvin tuo itsepäinen sankaritar alkoi jopa tottelemaan minua ulkona, kun kielsi sitä, kerta se ensimmäinenkin.Tulee Giselalle varmasti pitkä talvi sisällä, kun se juuri tottui melkein päivittäisiin parin tunnin metsälenkkeihin, välillä sai kiivetä vähän puutakin ylös, kytätä lintuja ja oravia pusikoissa ja tietenkin ne poikakoirat; voih, niiden tuoksut, lihaksikkaat vartalot ja kiiltävät turkit. Oih, kun niitä tulee ikävä. No, talven jälkeen on sitten taas kevättä rinnassa, ihan molemmissa.

Näyttelyurakkakin on tältä vuodelta ohi. Turun näyttelyihin emme enää mahtuneet, joten ensi vuonna sitten taas aloitamme uuden kiertueen. Neiti pääsee sitten aikuisten kanssa kisaamaan, ja pientä toivoa olisi, että se sähinäkin jäisi vähän vähemmälle.

Mutta ensin pitäisi nyt saada tuo neiti innostumaan noista kissapojista, jos vaikka jotain pieniä pentuja saisi tänne nurkkiin pyörimään. Ruupe odottaa innolla niitä assarin hommia, saa kerrankin sellaista seuraa, joka on omalla tasolla. Vaikka hyvin se puolustaa uuden kiipeilytelineen ylintä tasoa omana paikkanaan Giselaa vastaan, aina siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi nuo kaksi ovat niin erilaisia, että ne tasapainottavat toinen toisiaan, joskus harvoin.

Gisela kiittää kaikkia onnentoivotuksista, ja sanoo, että hän on kuin viini: aina vain paranee vanhetessaan!, jos tästä nyt enää voi paremmaksi tulla.

Talvea odotellessa

Gisela ja Ruupe ja heidän nöyrin palvelijansa Anu

anu

Kirjattu/Written
29.10.2006

turku



Pekka & Anne

Kirjattu/Written
21.10.2006

Herttoniemenranta

Kylläpäs tuo aika tuntuu kuluvan. Eihän siitä ole kuin hetkin, kun nuo tyttöset kasvoivat ja juoksivat täällä ympäriinsä ja nyt he ovat jo vuoden ikäisiä. Ilmeisesti oma vanhentuminen saa ajan kulumaan nopeammin.

Mitä lämpimimmät onnittelut Giselalle yksivuotispäivänäsi! Toivotamme mitä parhainta jatkoa Gisselle ja kamu Ruupelle. Samalla terveiset myös edellisten palvelija Anulle!

Terveisin Anne & Pekka & ocicatit: Wanda, Melli, Kille, Wanttu and Baby & manx Kike & cymric Blondi &&& ocicat pennut: Rellu, Unna, Simo, Sade and Dami!

Anu

Kirjattu/Written
6.5.2006

TURKU

HEIPS TAAS! Kevät on tullut vihdoinkin ja meillä siitä otetaan nyt kaikki irti. Parveke on laitettu kissa kuntoon ja siellä pariskunta nyt täysin rinnoin lasin takaa sitä katselee ja tietysti nauttivat tuosta aivan ihanasta kevät auringon lämmöstä.
Gisela on toipunut tuosta ikävästä tulehduksestaan todella hyvin, ja lääkärissä neiti otti ultran hyvin rennosti. Hormonit hyrräävät täysillä ja pojat liikuvat mielessä koko ajan, Ruupea se kovasti nyt haistelee.
Kahdet näyttelytkin neiti on hienosti nyt selvittänyt. Rento ote näkyi näissäkin, koska Gisela nukkui molemmissa lähes tulkoon koko ajan ja ne harvinaiset hereillä olon hetket kuluivat sähisemiseen. Mutta Gisela onkin lady, joka ei voi sietää sitä, että sen kauneusunia häiritään. Tuomari ymmärsi tämän viimeksi Turussa hyvin, koska yleisvaikutelmassa lukikin, että: puhelias, mutta käyttäytyvä protestoinnista huolimatta.
Kaunis kevät toi myös mukanaan valjaat ja siitä myös avautui tie ulkoilemiseen. Välillä ollaan kaikki kolme ulkona, ja välillä ihan Gissen kanssa kahdestaankin, koska neiti on huomattavasti enemmän Ruupe innokkaampi nuuskimaan takapihalla. Ruupeli tyytyy parvekkeen suomaan ulkoiluun. Neiti sai nyt Ruupen vanhat nahkavaljaat, ja pentuvaljaat siirrettin narikkaan puolivuotis syntymäpäivien myötä. Gisela söi innokkaasti kakkua, jossa olivat puolikas ja kokonainen kynttilä. Puolikas Gisselle ja kokonainen Ruupen ensimmäistä vuotta kunnioittaen.
Me jäämme nyt odottelemaan kesää, kärpäsiä ja kisoja: Hyvinkäällä 4.6. Gisela on seuraavaksi sähisemässä ja Ruupe tietenkin prinsessamme assistenttina. Upeaa kevättä toivottavat G&R&A

Anu

Kirjattu/Written
6.5.2006





Anne

Kirjattu/Written
22.4.2006

Herttoniemenranta

On ihan kokonaan unohtunut laittaa viestiä Giselan ensimmäisestä näyttelyesiintymisestä. Eli Gisela oli pyörähtämässä RUROK:in näyttelyssä Helsingin Myllypurossa 2.4.06.

Ensi esiintyminen sujui ihan ok. Taisi tytöllä olla mielessä taas juoksuntulo, kun oli aavistuksen hermostunut tuomaripöydällä. Ja niinhän siinä sitten kävikin, että Anu ilmoitti juoksun alkaneen seuraavana päivänä.. No onneksi siitä on selvitty terveenä.

Huomenna Turussa 23.4. saamme jälleen nähdä Giselan, toivottavasti ei ole tällä kertaa pojat mielessä... Ohessa kuva hienosta Giselan Oci-venytyksestä.

Niin ja onnittelut vielä Ruupelle ensimmäisestä sertistä, ja vielä voittamalla samassa luokassa olleen toisen pojan :)

anu

Kirjattu/Written
27.3.2006

turku

Heips! Viime viikkoon on kuulunut surua, murhetta ja lopulta iloa. Viikko sitten lauantaiaamuna huomasin Gissen olevan ihan hirveän masentuneen ja väsyneen oloinen. Pienen tutkimuksen jälkeen huomasin pikkuneidin alapään vuotavan limaa. Iski aikamoinen paniikki, jonka jälkeen lisäpaniikissa sitten päivystävää eläinlääkäriä metsästämään. Muutaman soitonsiirron jälkeen sain lääkärin kiinni, Gisela koppaan ja autolla lääkärille. Paljastui se, mitä eniten olin pelännyt, eli kohtutulehdus. Neidin masukarvat ajettiin ja ultraääni paljasti kohdussa olevan mätäpesäkkeen. Lääkäri suositteli välitöntä leikkausta, mutta onneksi neiti oli syönyt, jolloin leikkaus peruuntui.
Kaksi tuntia oltiin päivystyksessä, minä ja Gisela peloissamme. Lopulta lääkäri alkoi kertoa hoitomahdollisuuksista, ja alkoi varaamaan aikaa leikkausta varten. Kamalinta oli kuulla, kuinka paljon mahdollisuuksia leikkauksessa on, että jokin menee vikaan, ja kuinka sitten pentujen tekomahdollisuudetkin siinä sitten menevät. Koitin kovasti olla urhea pikkuneidin edessä ja näyttää, ettei mitään pelättävää ole, mutta oma pelko voitti siitä, että Gisela ei selviäisikään leikkauksesta, ja aloin itkemään täyttä kurkkua.
Alusta asti Gisela on ollut minulle kaikkein tärkeimpiä asioita maailmassa Ruupen kanssa, mutta siinä kohtaa, kun aletaan kertoa mahdollisuudesta, että Gisela saattaa jäädä ikuiseen uneen, sitä vasta tajuaa, kuinka rakas tuo pikkuystävä on. En voisi kuvitellakaan, että Gisse ei olisi kanssamme, että noin pienenä se menisi jo pois.
Onneksi sitten leikkausta lykättiin ja annettiin antibioottikuuri. Kotiin päästiin, vedettiin syvään henkeä, ja sitten soitettiin Pekalle. Lohduttavien sanojen myötä päätimme, että lähdetään Helsinkiin Felinaan hakemaan prinsessalle parasta hoitoa. Seuraavana iltana päivystävä ell soitti, ja sanoi, että hänestä ei hyvältä tunnu sittenkään noin pientä lähteä leikkaamaan, joten onneksi olimme jo varautuneet lähtemään Hkiin. Antibiootit auttoivat heti Gisseä, ja Felinassa sitten vain määräsivät paremmat lääkkeet ja mätäkin oli jo siinä vaiheessa kohdusta poistunut. Kaikki on nyt hyvin, ei kuitenkaan Gissen mielestä, koska sehän tässä vielä viikon joutuu noita lääkkeitä napsimaan.
Näyttelyitä tässä nyt odotetaan ja tietenkin Giselan täyttä toipumista. Neitokainen on kyllä koko ajan ollut hyvin pirteä ja reipas, ja painossakin on saavutettu maaginen 2 kilon raja: 2 kg, 17 g.
Tämän tragedian jälkeen on kyllä nyt molempia lellitty ihan liikaa, uusia leluja ovat tuoneet ystävät ja sukulaiset eikä ruoassakaan ole säästelty, eli herkkuja riittää.

Kaikkea hyvää kaikille sinne! Me vietämme vielä hetken täällä toipilasikaa ja hellimishetkiä erittäin paljon.
Terveiset rakkailta karvakuonoiltani
Giselalta ja Ruupelta,
ja sitten vielä minulta

anu

Kirjattu/Written
3.3.2006

turku

Hei! Aika on mennyt kuin siivillä ja pikku neiti kasvaa ihan silmissä. Huomaan, että tuo kasvu on vähän jo rajoittanut Gissen menoja kaikkein ahtaisimpiin paikkoihin, mutta se on taas vastaavasti lisännyt haluja ärsyttää Ruupea. Kyllä Ruupekin osaa myös ärsyttää: usein kun Gisse on väsynyt ja puolinukuksissa, Ruupe tulee viereen ja heiluttelee häntää sen edessä, että varmasti toinen innostuu sitä jahtaamaan ja sen jälkeen painiottelu on valmis.
Parvekkeesta on nyt hieman lämpimämpinä päivinä tullut molemmille oivallinen tunteiden purkaus paikka. Viiden minuutin vilvoittelu ja reuhuaminen siellä tekee ihmeitä ainakin ruokahaluille, koska sen jälkeen näyttää olevan armoton nälkä ja silloin kaikki käy syötäväksi. Gisela kyllä muutenkin syö lähestulkoon kaikkea mitä lautasilla on.
Ruupea ja Giselaa kun vertaa, on neiti huomattavasti sosiaalisempi ja hieman uhkarohkeakin. Vieraat hän ottaa iloisesti vastaan ja vieraissakin kun ollaan, ei se juurikan arastele mennä. Ruupe taas valitsee ketä viitsii tervehtiä ja vieraissakin se aika valikoivasti niitä askeliaan ottaa. Naantalissa olimme joku aika takaperin visiitillä ja Gisela kyllä käänsi koko asunnon ylösalaisin. Se meni rohkeasti ensin koluamaan vaatehuoneen ja kun se oli myllätty, hän tuli syömään vieraiden lautasilta omansa pois. No tietenkin, kyllä noin hienon neidinkin kuuluukin syödä parhaimmat päältä.
Maanantaina olimme Raisiossa Vettorissa lääkärissä ja se on ainut kerta, kun selkeästi huomasi, että nyt Gisseäkin vähän jännittää mihin mennään. Menimme hakemaan Giselalle pillereitä ja Ruupelle kivestodistusta tulevia näyttelyjä varten. Jännitys laukesi, kun päästiin lääkärin huoneeseen, koska pikkuneiti patsasteli tutkimuspöydällä kuin missi. Häntä kyllä kehuttiinkiin ihan yhtä paljon. Tuo Ruupeli taas kapinoi kaikilla voimillaan ja vähän sähisikin vielä. Gisse sitten alkaa kohta syömään pillereitä, siihen asti, kun se voidaan leikata ja saavat nyt alkaa Ruupen kanssa olla eri huoneissa, jos en ole kotona ja hoitajaa ei ole.
Gisela tietää olevansa hieno neito ja näyttää sen myös, ja täytyykin toivoa, että näyttelyissä tuo ajatus säilyy pienessä mielessä, koska kyllä se niin esitteli itseään lääkärille.
Kevättä kohti mennään vauhdilla ja täällä on jo ainakin tuolla Ruupella kevättä rinnassa, ihan molemmissa. Hyvää keväänodotusta kaikille, toivottavat Gisela, Ruupe ja Anu


Anu

Kirjattu/Written
8.2.2006

Turku

Hei! Kissojen kanssa on mennyt hienosti.

Kyllä Gisela ihan selkeä nuori neiti on ja ihan hirveän kiinnostunut kaikesta. Keittiössä jos vähänkin rapisee, suuntaa pieni siimahäntä jo pelipaikalle. Usein töissä eväistä huomaa, että ne ovat maistuneet jollekin muullekin, ainakin pienten hampaiden jälkien perusteella. Ei se juuri pahojaan tee, vähän se hakee lisähuomiota kolistelemalla tiskipöydällä, tiputtelemalla senkiltä valokuvat alas ja menemällä tv-tason taakse piiloon. Kukkasia se ei juurikaan ole enää kiusannut ja lempipalmukin sai harmittavaiset metallisuoja-aidat ympärilleen. Aita on molempien mielestä tosi huono juttu, mutta ei se mamma vaan tajua, että sen täytyy lähteä pois, kukas sitten ruopisi multaa, jos me emme.

Kovasti leikitään joka päivä. Giselalla on selkeä vieteriukkotaktikka leikeissä, eli se pomppii edestakas lelun kiinnisaamiseksi. Vanhemmalla on taas väijytystaktikka, eli se hyökkää piilosta lelun kimppuun vain valituilla hetkillä. Kovasti ne juoksevat toisiaan kiinni ja painivat. Gisse on sellainen haastaja aina, joka ärsyttää Ruupea, että saa tämän mukaan painiin.

Ruokaa syödään ahkerasti, varsinkin äidin lautaselta löytyy aina tosia hyviä juttuja, ei niitä aina tarvii syödä, ne ovat myös mainioita leluja. Kanaa, kalkkunaa, munuaista, joskus vähän maksaa ja paljon sydäntä kuuluu meidän menuuseen. Välillä se antaa kastikkeita ja purkkiruokia, mutta raaka liha meidän pääruokaa on. Ruupe on aivan rakastunut teidän tuomiin babyraksuihin, pussin rapina jo saa vanhukseen vauhtia.

Koittakaa jaksaa pakkasten keskellä ja kaikkea hyvää sinne. Toivovat ylipirteät Gisse ja Ruupe ja hieman väsynyt Anu

Anne & Pekka

Kirjattu/Written
6.2.2006

Herttoniemenranta, Helsinki

Tähän on avattu Giselalle oma blog, johon oma kotiväki pääsee kirjoittelemaan ja kertomaan Giselan kuulumisia.

Toivottavasti kuulemme pian, miten Gisela on kotiutunut Turkuun Ruupen ja Anun luokse.

T: Anne & Pekka



Mon 11.12.2017 05:40:39

Vierailijat
On-line
: 1
Yhteensä:
(1.5.2005 -->)

 



Copyright FIN*Rollick 2004 - 2017