Kaikki Wanda Kille Wanttu Baby

Untitled Document

FIN*Rollick Running Free
Friede's BLOG
(Musiikki/Music from: www.ironmaiden.com)

Henna

Kirjattu/Written
23.5.2008

Friede ei ole enää pentu

Koska Friede nyt täytti vuoden, ei voitane enää puhua pentublogista. Siksipä Friedellä on ihan Oma Valtakunta osoitteessa http://friede.vuodatus.net/, Tervetuloa!

Henna

Kirjattu/Written
20.5.2008

1-vuotispäivä

Eilen sitten tosiaan oli Suuri Juhlapäivä ja Friede sisaruksineen täytti kokonaista yhden vuoden! Yritin ottaa neidistä tötteröhattukuvan, mutta ilmeisesti hatun ja Frieden varaukset olikin samanmerkkisiä, ne hylkivät toisiaan pahasti... Paras kuva näkyy alla (kertonee jotain kuvien laadusta?). No, otetaanhan ylioppilaistakin kuvia, joissa lakki ei ole päässä vaan jollain tapaa vieressä olemassa. Muitakin vastuksia osui Suureen Päivään, jonka piti olla täydellinen. Ensiksikin minulla oli pisin opiskelupäivä ikinä. Toisekseen, yritin löytää juhlaillalliseksi Kanaa ja Kurpitsaa. Ei löytynyt! Pitääkö minun ostaa Kana ja kasvattaa itse Kurpitsa, että saan Friedelle herkkuruokaa?! No, sitä vielä joskus jostain löytyy, ei Kanaa voi pitää kerrostalossa, Kurpitsan kasvatus saattaisi jopa onnistua.

Tänään olemme viettäneet laatuaikaa, joka eilen jäi vähemmälle. Tänään neiti sai myös uuden pallon ja ison hiiren lahjaksi. Pallo on jo testattu ja hyväksi todettu. Hiiri odottaa vuoroaan.

Jälkikäteen onnittelut kaikille sisaruksille tasapuolisesti!

Henna

Kirjattu/Written
18.5.2008

Suomen kesä on...

Frieden ulkoiluohjelma on viime viikolla mennyt ihan pilalle. Koko viikon on ollut kylmä kuin [keksi itse sopiva luonnehdinta]. Nyt tänä aamuna herätessä vastassa oli kuvan mukainen näkymä. Ja aina vain tuota valkoista tulee lisää, tosin nyt se on jo paremmin räntää. Ihan typerä systeemi! Ei mitään ulkoilua voi harrastaa, vaikka neiti kuinka kailottaa ovella. Ja neitihän sitten kailottaa, ja jos erehtyy valjaisiin koskemaan, hän rupeaa perässä kulkemisen. Valjastaessa sitten kehrätään isoon ääneen. Pihalla kyllä jännittää ja tärisyttää aluksi, ja toisinaan neiti voi yrittää heti sisälle. Mutta kun vain jatketaan ulkoilua, jännitys häipyy ja alkaa Ötököiden Jahtaus ja Hiippaileminen! Sitten ei sisälle mikään kiire olekaan.

Että ulkoilu olisi hauskaa, jos olisi vähän vähemmän lunta. Tarviiko sitä nyt toukokuussa enää tulla? Joulunakin oli vähemmän kuin nyt!

Henna

Kirjattu/Written
18.5.2008

Testissä vieraan syli

Friede ottaa vieraita vastaan mielellään. Ystäväni Minna tuli Oulusta Jyväskylään kylästelemään ja on kahteen otteeseen käynyt meilläkin. Teen juonnin aikana Friede kipaisi Minnan syliin hurisemaan ja silityksiä hakemaan (mitenkähän paljon tuota saisi silitellä ja lellitellä, että tulisi mitta täyteen?). Hyvä syli näyttää olevan :) Minna myös totesi Frieden auringonläikässä pötköttämisestä, että kuka enää tarvitsee televisiota? Vastaus, ei tarvitakaan. Friedekin on sitä mieltä, että kuuluu katsella häntä!

Henna

Kirjattu/Written
8.5.2008

Mistä näitä riittää?

Taas on Friedellä uusi kiipeilypuu! No, mitäs piti vaihtaa sivuverhot, joihin neiti ei koskenut, tuollaseen viritelmään, kun kerran kaikki kiipeilyyn sopiva kerran otetaan käyttöön välittömästi. Vaijerinkoukut vaan vähän tahtoo tykätä huonoa, Friede on jo aika painava verhokiipeilyä ajatellen... Ja sitten kun kieltää tuollaiset hommat, tuo mokoma (rakas) karvanaama katsoo päälle ja sanoo että enpäs usko lällällää!


Henna

Kirjattu/Written
8.5.2008

Mistä näitä riittää?



Henna ja Friede

Kirjattu/Written
30.4.2008

Hyvää Vappua

Friede ja minä toivotamme kaikille tasapuolisesti Hyvää Vappua!

Friede

Kirjattu/Written
29.4.2008

Aika jännä juttu

Hei taas!

Tällä kertaa ihmiset ei ole kauheasti keksineet hullutuksia, mutta yksi jännä juttu oli tuossa viikonloppuna. Ensinnäkin, se kalustoon kuuluva miesihminen oli täällä, niinkun melkeen aina viikonloppusin. Mutta sitten se lähti lauantai-illalla johonkin ja tuli takasin vasta siihen aikaan, kun minä jo oikeastaan heräisin (äiskä ei vielä ihan siihen aikaan mielellään herää, sen saa herättää vasta kuudelta). Mutta että sillä miesihmisellä oli mukanaan toinenkin miesihminen, vieläpä sellanen ihan vieras, en koskaan ennen ole nähnyt! Minä sitten kävin sitä mulkoilemassa aina välillä, kun se tuossa olohuoneen lattialla makasi, ja äiskä sanoi, että saa purra molempia ukkoja (en kyllä purrut, sitä vierasta ainakaan, ei sitä ventovieraita voi kun ei tiedä vaikka saisi jotain matoja tai jotain).

No mutta, sitten viimein ne ukotkin heräs. Me oltiin jo ihan tylsistytty. Se vieras tuhisutti nenäänsä, ja sanoi että onpas jännä ettei ole tukossa. Sen piti olla kissoille pahasti allerginen! Mutta en minä sitä sitten tukottanut. Vaikkakin äiskä yhtenä päivänä mua silittäessään sanoi että \"pöliset\", ja kuulemma karvaakin lähtee ihan tarpeeksi.

Se siitä, sitten oli toinenkin jännä juttu. Se on nimeltään Oravat. Tänäpäivänä oltiin taas valjastelemassa tuolla pihalla, ja oravat naksutteli mulle ja vahtasi! Niitä oli kaksi, kumpikin tuijotti, ja minä tietysti tuijotin takasin. Toinen oli yläoksalla ja toinen pykälää alempana ja tiivis tuijotus oli. Tietenkään äiskällä ei ollut kameraa, ei sillä sitä koskaan ole kun pitäis. Mutta ainakin puoli tuntia siinä toisiamme vakoillessa meni. Sitten siirryin lintujen vakoiluun, ja viimeksi vielä oli myyrätilanne, mutta se oli sen verran kaukana, että ei sitä kiinni olis saanu, varsinkin kun tuo äiskä rompotti narun päässä. Miten kukaan voi siirtää jalkojaan niin äänekkäästi, ja se sentään yritti olla hiljaa?! Kyllä minä jonkun askeleen sitä myyränkin vaanin.

Ei muuta tällä kertaa, toivotaan että pääsen huomennakin oravanvaklaamiseen.

T: Friede -epäallergeeni

Henna

Kirjattu/Written
25.4.2008

Friede ja sanomalehti

Tuo Frieden lehdenluku on suhteellisen tehokkaan näköistä touhua... Mutta kyllä ne lehdet silti vielä lukukelpoisena säilyy, kaikesta huolimatta.

Henna

Kirjattu/Written
25.4.2008

Friede ja sanomalehti



Henna

Kirjattu/Written
25.4.2008

Frieden ja sanomalehti



Henna

Kirjattu/Written
19.4.2008

Kevättä ilmassa ja muutakin

Frieden näyttelystä palautuminen ei sitten käynytkään ihan niin helposti, hänelle tuli vatsaongelma! Melkein kolme päivää hän oli syömättä (poistumaa tuli kyllä molemmista päistä), yhden päivän lähestulkoon juomatta. Sinä yhtenä päivänä juotin hänelle vettä kastelemalla talouspaperin märäksi ja painamalla sitä huulia ja hampaita vasten, näkyi sinne suuhunkin joku tippa menevän, ainakin nielemisestä päätellen. Ajattelin, että näinkin lämpimällä ilmalla ja nesteenpoistuman huomioonottaen, on parempi tehdä edes jotain, ettei toinen vallan kuiva. Muina päivinä hän sentään ihan itse joi vettä, mieluiten minun mukista tietysti. Onneksi sitten torstai-iltana (ensimmäistä kertaa tiistaiaamun jälkeen) hän suostui syömään pikkuisen Whiskasin penturuokaa. Sen jälkeen toipuminen onkin ollut hyvässä vauhdissa, tänään hän söi jopa hieman herkänvatsan raksuja. Samalla tietysti tuota penturuokaa on mennyt joka kerta vähän enemmän (tänä aamuna jo reilu puoli ruokalusikallista). Kyllä oli surkea pieni kissa tuossa viikolla, pelkkä ruuan haju sai toisen kakomaan. Lisäharmia tuotti tietystikin juoksu, joka alkoi tiistaina, ihan niinkuin odotettavissa oli. Hyvä puoli oli se, että juoksusta saattoi päätellä, ettei tyttö varsinaisesti ole kipeä mistään, muuten ei olisi juoksu tullut. Mutta voi hyvänen aika miten laihaksi tuo tyttö on mennyt! Kuin luuranko, hyvä ettei kolisi mennessään. Nyt näyttää kuitenkin siltä (eritoten vessalla), että tuo vaiva on voiton puolella, että eiköhän sitä lihaakin ala niiden luiden päälle taas kertyä.

Mutta taas on kehumisen aihetta! Friede oli hyvin huomaavainen potilas! Vaikka tuo tilanne oli päällä, ja lattioita sai pyyhkiä monta kertaa päivässä, niin minun ei tarvinnut pestä yhtään mattoa, ei tullut lakanoiden vaihtamisen tarvetta erikseen tuon takia, eikä mikään hankalasti siivottava paikka sotkeentunut! Friede jopa omatoimisesti kertaakaan asiasta mitään sanomatta, siirtyi matolta selkeälle, helposti pestävälle lattialle kun rupesi kakominen.

Tässä vielä kuva toipuvasta neitosesta, kevätaurinkoa ottamassa. Kuulkaas, Friede on maailman suloisin ja kaunein kissa!

Henna

Kirjattu/Written
19.4.2008

Kevättä ilmassa

Friede ottaa aurinkoa, sisäisestikin.

Henna

Kirjattu/Written
13.4.2008

Kuvasatoa näyttelyreissulta

Tämän kuvan oli tarkoitus olla tuossa äskeisessä tekstissä, eikä tuo vauvanäyttelykuva. Oli ilmeisesti sama nimi noilla kahdella kuvalla, ja siksi tuo vanha tuli...

Henna

Kirjattu/Written
13.4.2008

Kuvasatoa näyttelyreissulta

Täytyy laittaa yksi kuva itse näyttelystäkin, vaikka kuinka Friede on erimieltä sen tarpeellisuudesta. Hän on nyt nukkunut ja jo melkein päässyt yli rasituksista. Kotimatka Jyväskylään sujui lähes hyvin, pari kertaa meinasi pienen kissan hermot mennä kuljetuskoppaan, mutta yllättävän rauhassa matka meni. Kotona sitten kuului Friedeltä taas syvä huokaus, ja sitten alkoi nukkuminen. Nyt on reissaamiset reissattu pitkiksi ajoiksi, tosiaankin.

Henna

Kirjattu/Written
13.4.2008

Kuvasatoa näyttelyreissulta

Tässä Friede palautuu petivaatelaatikossa näyttelyn rasituksista. Näyttäisi olevan ihan hyvä paikka. Paljon parempi kuin näyttelyhäkki!

Henna

Kirjattu/Written
13.4.2008

Kiipeilyä, taas

Tähän väliin kiipeilyasiaa. Friede se jaksaa sitten yllättää! Luulin, että kaikki kiipeilyyn soveltuvat paikat meillä on jo testattu, mutta ei näköjään ollut. Tämä oli uusi juttu, eikä muuten kuulu minkäänlaista ääntä kun tuonne hypätään ja siellä kiipeillään. Ja toisekseen, mitään ei tipu, ekalla kerralla tippui pipo-hanskalaatikko hattuhyllyltä, mutta sen jälkeen tekniikka on ilmeisesti hioutunut. Nykyään neiti kiipeilee ääntäkään päästämättä. Tosin tuon raon, joka on hattuhyllyn ja tangon välissä tilkitsin, Friede tunki itseään siitä välistä. Totesin, että siitä kun tassu lipsahtaa, niin käy todella köpelösti. Nyt on edes vähän turvallisempaa harrastaa kiipeilyhommia.

Henna

Kirjattu/Written
13.4.2008

Kiipeilyä, taas



Friede

Kirjattu/Written
12.4.2008

Hullutuksia

Hei vaan kaikille

Ihmisten kouluttamisessa oli näköjään otettava kovat otteet käyttöön, että meni perille. Me eilen matkustettiin Vaasaan äiskän veljen luo, jossa ollaan edelleen. Tänään tuo äiskä kiikutti mut taas näyttelyyn! Voi viiksi, miten otti päähän! Heti aamusta asti sähisin ja murisin suurin piirtein koko ajan. Häkissä en olisi halunnut olla, äiskän sylissä oli hyvä, paitsi jos se liikutteli mua. Ainoa hyvä hetki oli se, kun äiskä istui tuolilla lukemassa, ja minä olin sen sylissä kaulaliinaan käärittynä, sillon ei tarvinnut sanoa mitään, eikä edes tärisyttänyt. Jos joku yritti koskea, niin piti sähistä, tai jos yhtään liikuteltiin. Välillä piti aina mennä siihen häkkiin, jos kovasti murisin, kun äiskä meinasi, että tulee pian pahaa jälkeä mun kynsistä, olkoonkin leikatuista.

Sitten tuli sen arvostelun aika. Mulla meni hermot! En antanut tuomarin koskea itseeni ollenkaan. Murisin ja sähisin ja läppäisin tassulla. Tuomari ehti sanoa jotain mun nätistä päästä ja että täplät saisi näkyä paremmin. Ja sitten se sanoi, että anteeksi vain mutta kiitos hei. Ja äiskälle se sanoi, että varo naamaasi sen kissan kanssa. Taas mentiin häkkiin, ja äiskä kävi vähän väliä jossain, se sanoi odottavansa arvostelulappua, jossa sanotaan EVA. Viimein se sen lappunsa sai, ja sitten lähdettiin heti pois. Lopultakin! Kuulemma tämä oli kyllä ihan odotettava tapahtuma. Haluan vain tietää minkä takia sitten piti kuitenkin kokeilla? Olisi taas multa kysynyt, niin olisin voinut heti kertoa! Mutta kun ei se mua usko, juntturapäinen ihminen kun on.

Nyt äiskä sanoi, että sain eläkepaperit. Ei kuulemma tarvitse enää näyttelyihin mennä. Näin kauan sain kertoa tästä asiasta ja nyt se vasta uskoi. Voi siis todeta, että ihmiset on juntturapäistä sakkia ja niitten kouluttaminen on vaikeaa ja vaatii kovia otteita ja määrätietoisuutta. Nyt äiskä on ollut hyvin nöyrä mun edessä ja pyydellyt anteeksi, se on varma etten lepy ennen keskiviikkoa. Vaikka kyllä sen sylissä jo taas voi olla, mutta vähän pitää esittää vihaista, että sitä oikein kaduttaa (ja sitä kaduttaa, se on selvä). On se kyllä tyytyväinen siihen että olen sylissä. Voidaan siis päätellä, että ihmisten miellyttäminen on helppoa.

Huomenna me lähdetään kotiin, äiskä lupasi, että nyt ei sitten matkusteta mihinkään Todella Pitkään Aikaan. Nyt keskitytään sohvahommiin, vieraita otetaan kyllä vastaan jos joku haluaa meitä nähdä. Mutta me ei matkusteta! Vielä on kotimatka kuljetuskoppaa, ja se on tylsää. Mutta kyllä sen kestää, kun kerran kotiin ollaan menossa. Kuvia tulee sitten kun päästään kotiin. Oli vain pakko purkaa tuntojaan heti tuoreeltaan.

No niin, hei hei taas, kerron sitten taas lisää sitten kun taas tulee asiaa.

Henna

Kirjattu/Written
9.4.2008

Kiirusta pidellyt, lisäys

Lisäys edelliseen: Tuo pöly on kotoisin hiekkalaatikosta, ei meillä ihan noin likaiset lattiat ole, vaikka siivouksen puutetta onkin...

Henna

Kirjattu/Written
9.4.2008

Kiirusta pidellyt

Friedellä on ilmeisesti ollut kiire vessasta pois, kun ei ole pöly ehtinyt tassuista karista ennen sohvalle hyppäämistä.

Henna

Kirjattu/Written
4.4.2008

Kaunis kevätpäivä

Sain eilen jo kommenttia puhelimessa, että täytyy nyt soittaa, kun ei ole uusia kissajuttujakaan netissä! Korjataan tilanne.

Viimeinkin pääsimme kunnolla ulkoilemaan Frieden kanssa, tätä onkin odotettu koko tämä onneton talvenyritelmä. Nyt oli niin lämmin ja keväinen päivä, että päätimme lähteä ulkoilemaan. Kierona taka-ajatuksena oli, että Friede saisi edes hetkeksi muuta ajateltavaa kuin nuo pojat, nyt on se joka-toinen-viikko, kun hän juoksee... Auttoikin ulkoilu, sen jälkeen tahtoo pienelle kissalle tulla aika helposti uni. Parvekeulkoilukin kyllä toimii, mutta siellä ei Friede kauan viihdy, parveke nyt tosin on pian nähty. Toivottavasti ei tule enää lunta, ja jatkuisi nämä oivalliset ilmat.

Sitten toisekseen, ensi viikonloppuna ollaan Frieden kanssa Vaasassa näyttelyssä. Päähenkilöä ei tietenkään jännitä ollenkaan, mutta minua alkaa jännittää. Ongelmia on pääasiassa kaksi: 1) murina, jota kuuluu varmasti. Sehän ei haittaa niin kauan, kun ei käytellä kynsiä taikka hampaita, mutta käytelläänkö? ja sitten 2) Venytys, joka onnistuu kotona suhteellisen hyvin (yleensä), mutta jännittävässä paikassa todennäköisesti ei. Että saapa nähdä mitä tästä sitten tulee, voi tulla pian sanomista. No ainakin neiti itse sanoo mulle yhtä ja toista kun huomaa mitä on tapahtumassa.

Mutta tämä kai tällä kertaa. Ai juu, jääkaapin päällinen on taas alkanut kiinnostaa. Asensin ansan, vesilasin sillälailla että sen pitäis tippua, jos siihen osuu. Mutta kun ei osu! Neitokainen osaa väistää. Pitää kehitellä parempi juoni, jos vaikka taas muistuisi, miksi sinne ei ole syytä mennä. Sitten ei muuta tällä kertaa.

Lopuksi vielä kevätkuvia:

Henna

Kirjattu/Written
4.4.2008

Kaunis kevätpäivä



Henna

Kirjattu/Written
4.4.2008

Kaunis kevätpäivä



Friede

Kirjattu/Written
26.3.2008

Pääsiäinen ja murinapallo

Hei vaan taas kaikille!

Nyt on taas kerrottavaa. Äiskä onkin vissiin jo esitellyt mun lempilelun, karvapallon. Olen kaksi sellaista jo rikkonut, nyt on työn alla kolmas ja neljäs. Numero kolme on vihreä ja neljäs violetti. Kyllä on hyviä palloja. Äiskä mokoma nauraa mulle, että olen mahdoton villipeto. Mun nimittäin täytyy ehdottomasti murista kauheasti samalla kun leikin niillä. Varsinkin sitten, jos joku ihminen tuo käsiään siihen lähelle. Toisaalta sittenkin täytyy murista, jos itse kannan sen pallon äiskän viereen, ja monesti leikin niillä sen sylissä ja murisen. Ja sitten jos joku rohkea yrittää koskea muhun tai palloon, niin sitten otetaan käpälät (vain käpälät, ei kynsiä) avuksi. Siinä on vain se, että äiskä ei ota mua oikein tosissaan, nytkin se vähän aikaa sitten siirsi mua pallo suussa pois tietokonepäydältä, vaikka kuinka murisin. Ei kuulemma ole toimiva leikkipaikka. Siivoaisi pöytänsä, niin mahtuisin leikkimään!

Ja sitten se pääsiäinen (vai päästäinen, en nyt justiinsa muista tarkasti). Oli tipuja ja keltaisia kukkia. Ihan perustouhua suurimmaksi osaksi. Mutta sitten sunnuntaina oli taas salajuoni ihmisillä. Mentiin siihen samaan paikkaan, jossa isänpäivänä oltiin, jossa oli se iso musta kissa, Piki. Pitihän sille taas murista (ja ihmisille kanssa, jos tulivat koskemaan sillon kun en halunnut). Mutta tällä kertaa ei menny häntä pörröön yhtään kertaa. Ja sitten se Piki oli hetken ulkona ja minä sain ratsata paikat kunnolla (sen vessaa myöten). Kun se tuli sisälle, minä kuljin sen perässä joka paikkaan ja murisin tarpeen vaatiessa. Vaikka oltiin me kosketuksissakin, ihan omatoimisesti, nenät vastakkain. Että ei se Piki paha kissa ole, mutta poikiin pitää suhtautua varauksella! Ei sitä paljon näyttänyt kiinnostavan mun murinat, näytti enimmäkseen ajattelevan, että mitä varten tuo kulkee jatkuvasti mun perässä?

Ei kai tässä muuta tällä kertaa, kerron sitten taas lisää, kun tulee kerrottavaa. Nyt pitää mennä katsomaan, ettei kukaan ole vienyt hukkaan mun murinapalloa!

Henna

Kirjattu/Written
11.3.2008

Vauhtia?

Tästä se lähtee.

Henna

Kirjattu/Written
11.3.2008

Vauhtia?

Meillä hiiretkin lentää...

Henna

Kirjattu/Written
11.3.2008

Vauhtia?



Henna

Kirjattu/Written
11.3.2008

Vauhtia?

Loikka toiseen suuntaan...

Henna

Kirjattu/Written
11.3.2008

Väsymys

Niin siinä käy, kun oikein riekkuu!

Henna

Kirjattu/Written
1.3.2008

Lempilelupäivitys

Iloisten jälleentapaamisten toisessa osassa esitelty Sininen Pallo tuli taannoin tiensä päähän, huolimatta siitä, että se oli ainoa pallo, jonka kanssa aika kului vaikka kuinka kauan. Vihreä Pallo sitä vastoin on tälläkin hetkellä hukassa (ajatelkaa, miten on mahdollista?). Mutta nyt on tullut uusi lempipallo: Vihreä Karvapallo! Tämän kanssa taas kuluu aika, sitä on hyvä heitellä ja järsiä, josta syystä se on enimmän osan aikaa märkä. Palloraukalla on ikää viikko, reikiä on jo useampi ja vanusisus tulossa ulos. Odotan innolla kauanko kestää, ennenkuin vihreä karvakuori ja vanusisus muodostavat kaksi (tai kolme, neljä jne.) eri kasaa tuossa lattialla.

Loppuun vielä toteamus, leikkivän kissan katselu on parhaimmillaan hyvin rauhoittavaa. Ja kun rauha loppuu, on paras laittaa silmät kiinni, ja avata ne vasta sitten kun kolina ja kilinä on loppunut. Sarjastamme \"savun hälvettyä tarkistamme kytkennät\".

Henna

Kirjattu/Written
1.3.2008

Ruualla leikkimistä

Lähtötilanne: Pöydällä on kaksi päärynää täydellisessä kypsyysasteessa (ei liian pehmeitä, mutta hyvin mehukkaita ja makeita) rapisevassa pussissa (sama pussi, johon ne kaupassa laitetaan). Pelipaikalle saapuu tekemisen puutteesta kärsivä kissa.

Seuraus:
H: \"Friede kuules, jättäisitkö rauhaan ne päärynät?\"
F: \"Nämä on hyviä palloja, miksei saa leikkiä?\"
H: \"No katopas kun ne olis mun ruokaa.\"
F: \"Mistä asti sinä olet syöny palloja?\"
H: \"No ne nyt ei varsinaisesti ole palloja, ne on hedelmiä. Ja kyllä minä olen niitä tavannu syödä aika kauan jo.\"
F: \"No mitäs minä sitten teen jos en saa leikkiä?!\"
H: \"Höh, enhän minä leikkimistä kieltäny, vaan nimenomaan RUUALLAleikkimisen. Ja väitätkö muka ettei sulla leluja ole täällä?\"
F: \"Niin no, taitaa siinä olla eroa. Mutta kun mulla on tylsää. Nää olis niin hyviä leluja\"
H: \"Varmasti, mutta kun mun tosiaan olis tarkoitus ne syödä vielä. Tulepas tänne, katsotaan mitä voidaan tehdä. Missäs sun virallinen pelihiiri on?\"
F: \"En tiedä, hukassa\"
H: \"Yllättävää, mitenkäs se nyt hukkaan on mennyt?\"
F: \"No kun... Mutta onhan täällä varmaan jotain täällä lelulaatikossa... Ainakin muita hiiriä täällä on. HEITÄ!\"

Kuten varmaan arvata saattaa, nuo hedelmät tulivat tuossa tiensä päähän. Näyttivät hieman hassulta tuon käsittelyn jälkeen...

Friede

Kirjattu/Written
20.2.2008

Yleissivistystä

Hei vain kaikille!

Haluan nyt kertoa, että olen päättänyt aloittaa opiskelun, se kun tuntuu olevan aika tärkeää nykypäivänä. Operaatiotani helpottaa se, että tänne meille tulee nykyään joka aamu sanomalehti. Sitä me sitten äiskän kanssa luetaan yhdessä. Äiskä tosin välillä huomauttelee, että luen sitä lehteä ihan väärin päin, mutta eihän se voi tietää miten kissapiireissä on tapana lehdet selata!

Sitten toinen mitä olen opiskellut, on nuo äiskän tenttikirjat. Ne on kyllä vähän vaikeita kun ne on tykkänään eri kielellä ja muutenkin raskasta luettavaa, mutta kyllä se siitä vielä. Tai olenhan minä jo aiemminkin vähän autellut äiskää noissa kouluhommissa, tosin kun se tekee jotain kouluhommia tässä koneella, niin tavallisesti mua alkaa kauheasti nukuttamaan. Sitten nukun sen sylissä ja herään kun se lopettaa, ja tarkistan mitä se on saanut aikaan. Joskus koitan vähän lisäillä sinne juttuja, jos on selvästi unohtunut jotain välistä pois.

Lisäksi täällä on ollut koko ajan vallalla sellainen tapa, että illalla luetaan jotain ennen nukkumaan menoa, äiskä sanoo että saa paremmin unen päästä kiinni. Se toimii kyllä, minä nukahdan yleensä melkeen heti!

Niin että odottakaa vaan, olen kohta sivistynyt kissa! Mutta nyt täytyy mennä jatkamaan hiirten kurittamista, ei sitä mitään opi jos ei välillä ota hiirestä mittaa!

Henna

Kirjattu/Written
10.2.2008

Leivontaohjeet kissatalouteen

Jos taloudessa on kissa, tulee leivontaan ja ruuanlaittoon lisää mielenkiintoa. Täytyy toimia vähän toisella tavalla (vrt sähköposteissa kiertäneet ohjeet \"Kuinka katille annetaan pilleri?\").

1. Ota valmiiksi tarvitsemasi kupit ja ainekset
2. Poista kissa kupista, ja huuhtele kupista karvat ja roskat
3.Laita kuppiin neste, ota kissa jauhopussista ja laita ylimääräiset tavarat takaisin kaappiin.
4. Ota kissa kupista ja vaihda neste (tai voi, jos se tuli ensin. Tässä kohtaa voissa on omituisia jälkiä, jotka viittaavat kissan kieleen).
5. Vie kissa toiseen huoneeseen.
6. Toista kohta 5, varmistu että ovi on kiinni. Pidä taikinakippo kädessä ja etsi jauhot.
7. Poista kissa jauhopussista, lisää jauhot ja ota kissa pois taikinasta.
8. Toista kohdat 5-7 jokaiselle tarvittavalle raaka-aineelle erikseen tarpeeksi monta kertaa. Huomaa, että kaikkea tulee olla saatavilla huomattavasti enemmän kuin ohjeessa sanotaan, koska niitä karvaantuu ja tärvääntyy.
9.Mikäli leipomus on tarkoitus olla piirakka tms täytettävä elintarvike, laita taikina mahdollisimman ylös ja etsi täyteaineet.
10. Kissan poisto taikinasta ja täyteaineiden pilkonta
11. Vie kissa jälleen toiseen huoneeseen, voihan sitä aina yrittää, vaikka ei se autakaan.
12. Ota kissa leikkuulaudalta, anna hänelle jotain syötäväksi ja pilko nopeasti täyteaineet
13. Koska kissa syö nopeammin kuin sinä käytät veistä, joudut tekemään kohdan 12. useaan kertaan.
14. Laita taikina paistoalustalle, mikä se sitten onkaan, ennen sitä katso, ettei kissa ole alla
15. Poista kissa, karvat sekä hampaan ja kielen jäljet taikinasta ja laita tilalle täyte
16. Käytä mielikuvitustasi, jotta saat kissan pois täytteen seasta. Tee uusi täyte.
17. Toista kohta 16, kunnes saatat saada leivonnan paistovalmiiksi
18. Paista, uuni on onneksi liian kuuma, sinne kissa varmaankaan ei mene. Tulee kuitenkin tarkistaa asia joka käänteessä. Helpointa on pitää kissaa toisella kädellä kiinni ja hoitaa uuniinlaitto toisella. Huomioitava kuitenkin se, että kissa on notkea ja nopea, ihmisen käsi ei ole.
19. Uunista ottaminen kuten kohta 18.

Kun työllä ja vaivalla on leivottu, ja saatu aikaan herkkua(?), on mukava istuutua syömään. Syöminen on sosiaalinen tapahtuma, ja kissa varmasti pitää huolen, ettei sitä(kään) tarvitse tehdä yksin! Sitä vartenhan kissoille on luotu palvelijaksi ihmiset, eikös niin?

Friede

Kirjattu/Written
3.2.2008

Perussettiä

Hei vain pitkästä aikaa!

En olekaan aikoihin kirjoittanut, että kerrotaanpas mitä täällä on tapahtunut. Oikeastaan nämä tarinat alkaa viikonlopusta parin viikon takaa, kun meillä kävi vieraita. Ne tuoksuivat poikakissalta (äiskä ja se mun kummitäti, Mari, sanoivat että ei kai nyt leikatusta kollista niin paljon tuoksuja lähde, mutta kyllä minä tiedän paremmin nämä asiat). Niin että sitten minä seuraavalla viikolla taas otin puheeksi sen poika-asian, tietysti yöaikaan että menee paremmin perille. Ei näyttänyt poikia taaskaan tänne tulevan, joten jatkoin viikon ajan. Päivällä ei niinkään tarvinnut laulella, kurista vain ja kiehnätä kaikkea vasten, mutta yöllä alkoi kovasti laulattamaan aina. Ja koska ei yöllä nukuttanut, päätin ettei äiskänkään ole tarpeellista nukkua. Huono vain, että laulaminen ei auta (kuulemma on treenattu metelissä nukkumista, sillä on jotain tekemistä sen mieshenkilön kanssa joka täällä on viikonloppuisin). Mutta onneksi on verhot ikkunoissa! Niitä kun vähän ropsii yöllä, niin äiskän saa varmasti ääntelemään, mitä sitten vaikka ääni on vähän vääränlainen ja se on vähän äkäinenkin, jos kerran se on hereillä kumminkin! Sitä konstia käytin sitten parina yönä. Sitten pahuksen äiskä keksi nostaa roikkuvat verhojen alaosat yöksi ylös niihin klipsuihin mistä verhot roikkuvat. En ylettynyt enää. Eikä kyllä tullut poikiakaan, voi mun päiviäni. Ja sitten oli vielä sekin, että äiskä tarkasteli mua hyvin tarkasti, hyvä ettei suurennuslasia ottanut, kuulemma siltä varalta että näkyisi jotain tulehduksen merkkejä. Mikä mua nyt vaivaisi, terve kissa! Nyt ei enää ole laulattanut muutamaan päivään, toisaalta ihan hyvä. Nyt on pitänyt leikkiä taas kaikki leikkivelat pois, siinä sitä on ollut tekemistä.

Ai niin ja sitten piti kertomani. Äiskä oli ilmoittamassa mua taas näyttelyyn, olisi kuulemma ollut täällä Jyväskylässä. Kaikeksi onneksi se oli liian myöhään asialla, eikä lauantaille enää mahtunut eikä se kuulemmma halua sunnuntaipäivää viettää Paviljongissa. Miksiköhän mua ei haittaa yhtään ettei tarvitse sinne mennä ollenkaan? Tosin ei se tuntunut äiskääkään haittaavan, se vaan sanoi että ehtiihän tuota. Minusta ei kyllä tarvitsisi. Ensi viikonloppuna on kuulemma pitkästä aikaa kyläilyä tiedossa. Mennään sinne samaan paikkaan missä on oltu jo monta kertaa (äiskä tuolla sanoi että se on Ähtäri nimeltään se paikkakunta).

Tämä varmaan tällä kertaa, ei tässä nyt oikein mitään erikoisia taas ollut, paitsi tuo poika-asia. Tässä on kuva mun hienosta venytyksestä. Olen jo aika iso, vaikka ei sitä ehkä kuvasta näekään.

No niin, hei hei nyt, kerron taas sitten kuulumisia kun niitä tulee.

Henna

Kirjattu/Written
25.1.2008

Hiiret

Hiiret valtaa kämpän, mitä tekee hiirestäjä?

Henna

Kirjattu/Written
25.1.2008

Vesileikit, osa 2

Elämme jatko-osien luvattua aikaa. Vesileikkien ykkösosa oli tämä kuppiin kissanlämpöistä vettä ja pallo perään -homma, joka oli hauskaa.

Tämä toinen vesileikki oli ehkä vielä hauskempaa. Homma toimii sillälailla, että laitetaan hanasta tulemaan ohuen ohut noro jo mainittua kissanlämpöistä vettä, pyydetään päähenkilö lavalle ja katsotaan mitä tapahtuu. Tuloksena on, että neitiä saa pyyhkeellä kuivata tämän aktiviteetin jälkeen... Hän laittaa päänsä vesinoron alle ja ihmettelee kun vettä valuu poskea pitkin, tai lätkii vettä käpälällä. Ja sittenhän kun minä tulen suihkusta, neiti menee suihkulaariin istumaan ja kuuntelemaan kun vesi lorisee viemäriin, ei ollenkaan haittaa vaikka häntä ja takapuoli kastuu.

Niin että ocicattein sielunelämää pitempään seuranneet voivat nyt kertoa, kuuluuko ocien tykätä vedestä? Tälläistä meillä tällä kertaa.

Henna

Kirjattu/Written
17.1.2008

Iloiset jälleentapaamiset, osa 2

Iloisten jälleentapaamisten toisen osan aloittaa Vihreä Pallo! Ensimmäiset iloiset jälleentapaamisethan tapahtui, kun löysin hiirinielun kämpästämme. Vihreä Pallo oli hetken tallessa ja käytössä, sen jälkeen pitkään hukassa. Vasta kun Sininen Pallo hukkui, jouduin tekemään asialle jotain. Löytämisoperaatio käsitti sohvan, levytelineen ja yöpöydän siirtämistä, sekä kirjahyllyn ison ja pienen osan tyhjäämisen ja siirtämisen. Lopuksi tietysti käänteisessä järjestyksessä kaikki takaisin paikoilleen. Mutta kyllä kannatti, eipä ole tuollaisia hepuleita vähään aikaan nähtykään, mitä tällä viikolla! Ja nythän joku esittää aiheellisen kysymyksen: eikö olisi ollut helpompaa ostaa uusia palloja? Kyllä, se olisi ollut helpompaa, ja tarpeellistakin, koska nykyiset ovat varsin huonossa hapessa. Nyt vain on niin, että mistään en enää löydä näitä kyseisenlaisia palloja, ja muut ei kelpaa!

Henna

Kirjattu/Written
17.1.2008

Iloiset jälleentapaamiset, osa 2

Ja sitten sininen pallo, samaa sarjaa vihreän kanssa. Erona on, että tästä neiti ei ole nykäissyt tuota \"häntää\" pois, ja tämä on huomattavasti enemmän kovia kokenut. Ehkä siksi ehdottomasti paras!

Friede

Kirjattu/Written
10.1.2008

Kuulumisia taas

Hei vain taas kaikille!
Nyt on joulut ja uudet vuodet mennyt ja on palattu taas normaaliin päiväjärjestykseen. Uutena vuotena täällä oli melkoinen räiske ja pauke. Äiskä selitti että ampuvat raketteja, ja että se touhu on ihan järjetöntä täällä. Koko illan oli taukoamaton jytinä. Mutta ei mua pelottanu, pitihän sitä jonkun tässäkin kämpässä järkensä säilyttää. Tuolta äiskältä meinasi hermot mennä, ja se sanoikin mulle, että onneksi minä olen niin fiksu. Ja taas se kysyi, että mihin se joutuisi ilman mua. Vastasin, että hukkaan, kadotukseen jne.

Minä olen nyt ottanut tässä tänä vuonna sellasen tavan, että joka päivä täytyy kerran tai kahdesti päästä pistäytymään ulkona. Meillä on parveke täällä, mutta sielläkin pitää valjaissa olla, kun ei kuulemma ole kissaturvallinen parveke. Sillon kun oli kovempia pakkasia, riitti oviaukosta katsominen ja nyt siellä voi jo olla viisi tai kymmenenkin minuuttia. Onneksi äiskä nöytästi valjastaa ja vie ulos kun pyydän! Se sanoo, että se on hyvä vaan että ulkoillaan ja perustelee sitä niin, että ei unohdu valjaisen käyttö, lisäksi saan kauheasti energiaa ulkona, joka tietää hyvää yön kannalta. Kun ulkoilun jälkeen riehutaan, riittää yöllä unta. Sitäpaitsi raitis ilma tekee hyvää unen laadulle ja muutenkin. Niin että sitten meillä ulkoillaan. Nytkin äsken oltiin, kävin tekemässä tassunjälkiä lumelle. Se on kyllä melko kylmää ainetta!

Ja sitten minä sain mun lempipaikalle patterin päälle ritilän! Nyt siinä vasta hyvä on olla, voi olla jopa kyljellään! Hyvä systeemi. Olen kuulemma ihanan näköinen kun pötkötän siinä, tassu roikkuu ja kehrään ja keskityn vain söpöilyyn (paitsi että minähän olen söpö ja ihana aina)! Mutta nyt on mentävä leikkimään, hei hei taas kaikille. Ja hyvää alkanutta vuotta!

Henna

Kirjattu/Written
30.12.2007

Ongelma

Friede ryöpytti mua, hän ei ole vieläkään päässyt yli siitä että minä en saa henkeä hämähäkistä...

F:\"Äiskää, nyt on sun vuoro auttaa mua! Mää autoin sua sillon sen hämähäkinkin kanssa\"
H:\"Mitä tahansa vuoksesi, mutta minun täytyisi tietää mikä on hätänä?\"
F:\"Hiiri meni vesikuppiin, tassut kastuu!\"
H:*Nauraa* \"Me on kyllä harjoiteltu näitä tilanteita, muistatko, sen pallon kanssa?\"
F:\"Joo, mutta se oli lämmintä vettä ja sitä oli vähemmänkin. Sitäpaitsi sun pitää nyt auttaa mua, on tämä nyt paljon pahempi tilanne kun se onneton hämähäkki, jonka takia mun piti päikkäreiltä herätä!\"
H:\"JuuJuu, äläs nyt suutu, autan minä\" *Nostaa hiiren vesikupista ja kuivaa sitä pyyhkeeseen*
F:\"Kiitos, mutta nyt se hiiri on vieläkin märkä, ei sillä voi leikkiä. Paras mennä katsomaan ikkunasta jos pihalla olis lintuja\"
H:\"No menepäs, tule sitten sanomaan kun hiiri on kuivanut tarpeeksi\"
F:\"Tai oikeastaan voitaisiin mennä ulos lintuja katsomaan. Voidaanko, kiltti äiskä, siellä ei nyt sada, eikä mua palele kun olen sun olkapäällä!\"
H:\"Kuten sanottu, mitä tahansa vuoksesi\"
F:\"Jee! Mennään heti, missä mun valjaat?\"


Henna

Kirjattu/Written
30.12.2007

Joulu

Ja sitten Uusi Kiipeilypuu! Tämä koottiin tänä iltana yhdessä, ja neidin oli hoidettava vastuullinen Työnjohtajan ja Testaajan toimi. Hieman on hankalaa kokoaminen, kun on kissa juuri sen osan päällä mikä pitäisi ruuvata paikalleen, mutta ymmärrän toki, että käyttäjän on huolehdittava oikeasta kokoamisesta ja tarkkailtava laatua!

Henna

Kirjattu/Written
30.12.2007

Joulu

Joulupukki toi (no ei käynyt joulupukki, mutta kuitenkin) Friedelle pussillisen uusia hiiriä, rapisevan rotan, huiskuja ja uuden kiipeilytelineen!

Friede, rotta ja kuperkeikka. Frieden tapana on pysäyttää liikkensä siten, että etujalat suoristetaan tönköksi yhtäkkiä kesken liikkeen, jolloin fysiikan lakien mukaisesti takapää jatkaa eteenpäin ja seuraa kuperkeikka. Tuo lelu oli jo tapaninpäivänä hyvässä hajoamisen alussa, ja nyt siitä on jo \"runkokin\" halki. Lienee turha edes sanoa että karvapäällyste on riekaleina.

Henna

Kirjattu/Written
30.12.2007

Joulu

Frieden ensimmäinen joulu on nyt takana. Neiti ei itse jaksa nyt kirjoittaa, kun reissaaminen on ollut niin raskasta, että täytyy nukkua. Kuusi meni nurin kerran, miehen kotona kuusi oli juuri tuotu sisälle kun neiti päätti kipaista. Sen jälkeen kiipeäminen jätettiin pois, mutta oksia ja koristepalloja läpsittiin kaksin tassuin.

Friede

Kirjattu/Written
20.12.2007

Jouluvalmistelut

Minusta tuntuu että äiskä on tulossa hulluksi! Tänä aamuna se aloitti sen päiväisen hosumisen täällä, ja minä en ymmärtänyt yhtään mitään. Pestiin ja puunattiin ja sitten vielä minut laitettiin välillä toiseen huoneeseen oven taakse. Kysyin selitystä moiselle toiminnalle, niin äiskä sanoi, että pitää siivota kun tulee joulu. Vielä olisin sietänyt muut osiot, mutta se oli jo liikaa, kun monta kertaa jouduin makuuhuoneeseen oven taakse. Kuulemma koska oli ovi tai ikkuna auki pihalle, ja minä karkaisin (olisin kyllä karannutkin).

Nyt se on kyllä jo rauhottunut, saa nähdä vieläkö aloittaa. Pipareita se sanoi iltapäivällä leipovansa. Jee! Olen hyvin innokas leipuri, mukavaa touhua. Erityisesti on tärkeää tarkistaa raaka-aineet, ettei vain ole mitään pahentunutta mukana. Se taas vaatii (tietysti) pään laittamisen jokaiseen kippoon ja purkkiin. Ja sitten toisekseen työnjohtotehtävät on tarpeellista hoitaa. Se tapahtuu leivänpaahtimen päällä istumalla ja tarkasti vartioimalla. Mitenkäs muutenkaan?

Ja tässä on sekin hyvä puoli vielä, että nyt minun uusi lempipaikka on vielä lämpimämpi ja siinä on uudet verhot (joihin ei saa koskea) edessä! Mukavaa ja suojaista.

Henna

Kirjattu/Written
20.12.2007

Frieden uusi lempipaikka

Friede on keksinyt hyvän(?) ja ainakin lämpöisen paikan missä lepäillä. Hyvin on sopivankokoinen.

Friede

Kirjattu/Written
12.12.2007

Olen jo iso tyttö

Minusta on nyt kuulemma tullut virallisesti iso tyttö! Olen miettinyt viime aikoina vähän asioita, ja sitten viime viikon keskiviikkona tulin siihen tulokseen, että nyt olisi selvitettävä mikä niissä pojissa on niin ihmeellistä. Tuumasta toimeen ja äiskälle kertomaan, että haluan heti tänne pojan, että asia selviäisi. Tänne ei tullut poikia. Miksiköhän?

Mutta sitten, kuinka ollakaan, lähdimme reissuun! Ajattelin siinä autossa, että no nyt sinne poikalaan päästään. Sain jopa matkustaa äiskän sylissä, siksi se autoilukin meni ihan hyvin. Välillä vain piti vähän kajautella. Mutta ei me mihinkään poikalaan menty, yhtään kissaa ei ollut siinäkään paikassa mihin mentiin. Ihmisiä vain oli. Kuulemma Helsingissä oltiin ja sen täälläkin aina joskus hengailevan miehen sukulaisia oli ne ihmiset. Äiskä sanoi, että täytyy katsoa miten se reissu menee, kun siellä piti olla joku, joka ei tykkää kissoista (äiskä sanoi myös, että jos jotain kummallista tapahtuu, me lähdetään ensimmäisellä junalla takaisin kotiin. Mikä on juna?). Minä en vaan huomannu ketään joka ei olisi minusta tykänny. Tai no joo, se kai oli se tyyppi, jonka vesilasista kävin välissä ottamassa hörpyt. Ei sitä näyttäny haittaavan. Ja kaikki oli kauhean kilttejä, juttelivat mukavia ja niitten olkapäällä oli hyvä keikkua, siinä minä olen tullut eteväksi kun harjoittelen sitä äiskällä joka päivä. No mutta se oli sellanen reissu, ei siinä mitään kummallista ollut.

Mutta ne pojat, lauantaihin asti minä yritin esittää, että mitähän jos niitä poikia tänne saisi, että selviäisi se asia. Ei tullut poikia, ihme tyyppi tuo äiskä kun ei suostunut mun ehdotuksiin. Se vaan oli vähän väliä tarkastelemassa mua. Kuulemma siltä varalta että tulee sairastumisen merkkejä. Ei tullut, mikä minua nyt vaivaisi, terve kissa! Sitten lauantaina minä luovutin sen asian kanssa, täytyy palata asiaan myöhemmin.

Mutta kyllähän nukutti kun päästiin kotiin. Nukuin ensin sunnuntai-illasta tiistaiaamuun lähes yhtä soittoa. Nyt sitten täytyy ottaa kiinni kaikki leikit, jotka jäi leikkimättä tuon hulinan keskellä. Ja syödä, ei oikein ruoka maistunut kun piti niiden poikien perään kysellä. Nyt maistuu!

Siellä kyläpaikassa oli hirmu hyvä tuoli, omin sen itselleni aikalailla heti. Joskus siinä kyllä istui joku muu, mutta sitten vain nukkumaan istujan syliin. Eihän siinä sen kummempia tarvita.

Friede

Kirjattu/Written
2.12.2007

Uusia asioita

Hei!

Tällä kertaa onkin kerrottavana hyviä asioita. Ensinnäkin, minä olen saanut uudet hienot valjaat! Sellaiset nahkaiset isojen tyttöjen valjaat. Ne on ihan hassut. Äiskä sovitteli ja sääteli ja minä kävin väliajoilla aina vähän testaamassa pysyykö ne menossa mukana. Pysyivät kyllä. Hassu ääni niistä kuuluu ja ne on jäykemmät kun ne mun pentuvaljaat. Siksi mun piti juosta vähän hassusti niitten kanssa. Silleen jalat vähän tönkkönä. Mutta ei ne huonot ole, me on nyt käyty pihallakin pyörähtämässä niitten kanssa, eikä ne siellä haittaa. Ulkona haittaa vaan kylmä ja lumi. Siellä voi olla kerrallaan vaan pari minuuttia nyt talvella.

Sitten muita uusia asioita. Eilen täällä kävi Anu kylässä. Se toi leluja ja herkkuja. Ne herkut oli kuulemma terveisiä Gisela-äitiltä ja Ruupelta ja Tediltä ja Ingeriltä. Oli ihan hauska päivä, vaikka mua alkoikin nukuttamaan ihan kauheasti pian sen jälkeen kun Anu tuli. Mutta se kehui mua hienoksi ja isoksi tytöksi. Olen kuulemma melkeen Tedin kokoinen, ja siis melkeen äiti-Giselan kokoinen. Tänäänkin mua on hieman nukuttanut tavallista enemmän. Mutta sen verran kuitenkin olen touhunnu, että leluja on mennyt hukkaan jo monta tänäkin päivänä. Ja tuo hiiri joka mulla on kuvassa suussa, ei ehtiny olla näkyvillä kuin pari tuntia, sen jälkeen sitä ei ole täällä näkynyt. Kiinnostaisi tietää mihin se meni? Ja ei, minä en ole syönyt sitä!

Friede

Kirjattu/Written
2.12.2007

Uusia asioita

Tässä on kuva kun uudet valjaat oli sovitettavana ja säädettävänä. Vähän vielä ovat isot, mutta en minäkään vielä ajatellut kasvamista lopettaa!

Friede

Kirjattu/Written
28.11.2007

Kaikenlaista vaikeutta

Tänään on ollut sellainen päivä, jolloin olisi pitänyt pysyä sängyssä. Oikeastaan se alkoi jo eilen illalla. Mua ei nukuttanut ollenkaan kun äiskä rupesi nukkumaan. Minä leikin omalla pallolla ensin aikani, ja sitten hyppäsin jääkaapin päälle. Paha virhe. Se on sitäpaitsi kiellettyäkin. Siellä on kukka, joka tipahti. Mun vesikupin ja raksujen päälle. Ihme kyllä äiskä ei herännyt! No sitten menin nukkumaan äiskän kainaloon siltä varalta, että tarvii lepytellä (tepsii aina).

Aamulla me noustiin ylös, ja äiskä totesi vaan että ilmankos. Se oli kai aavistellu jotain, kun niin lähellä nukuin, kun nykyään olen yleensä jalkojen päällä. Sitten se siivosi, eikä puhunu mulle oikeen mitään. Siivouksen ajaksi vetäydyin syrjään, vaikka ruoka olikin vielä saamatta. Tietysti pitää siivota ensin, kun se kaikki multa oli mun ruokakuppien päällä. No, sitten myöhemmin yritin hypätä ruokapöydän tuolille selkänojan kautta. Tuoli kaatui. Mikä sitäkin vaivasi, kyllä siitä ennen on päässyt?! JA sitten ei taaskaan mennyt kauan, kun yritin kirjahyllyn päälle (se on sallittu paikka), ja hyppy jäi lyhyeksi. Tippui kirjoja hyllystä. Äiskä katsoi mua vähän kummasti ja kysyi, että onko mulla huono päivä, kun ei mikään tunnu onnistuvan. Sanoin että on. Sitten menin sen syliin nukkumaan. Saa nähdä joko nyt iltajumpalla onnistuisi paremmin.


Friede

Kirjattu/Written
28.11.2007

Kaikenlaista vaikeutta

Tässä mietin mitä kaikkea tänään on mennyt pieleen.

Henna

Kirjattu/Written
22.11.2007

Puoli vuotta

Maanantaina oli Suuri Päivä, kun hirmuinen Iron Maiden pentue täytti puoli vuotta. Friede juhli tapausta syömällä maksaruokaa (tehdasvalmiste juhlan kunniaksi, vaikka kyllä oikeakin maksa herkusta käy) sekä Sheba -ankkaa ja kanaa ynnä latkimalla CatMilkiä päälle (se vasta hyvää on!). Kyllä oli tyytyväinen kissa täällä :)

Neidin päivä alkoi jo hyvissä ajoin aamusta, jopa aiemmin kuin tavallisesti. Uusi pallo otettiin käyttöön heti aamutuimaan, ja sen kanssa on nyt sitten iloa riittänytkin.

Tässä kuva päivänkakkarasta. Kaunis nuorineiti!

Henna

Kirjattu/Written
18.11.2007

Talvi tulee

Täällä on viimeaikoina ollut niin huonot säät, että ei ole Frieden kanssa päästy ulos ollenkaan. On satanut vettä ja/tai lunta yhtäaikaa ja erikseen tai tuullut niin että on lakki meinannut lähteä päästä. Eilen kuitenkin oli ihan sievä päivä. Siksipä piti päästä katsomaan, mitä neitonen tykkää lumesta. Olin vähän pettynyt, kun ei hän välittänyt mitään. Ei yhtään tassunravistusta eikä venkoilua. Vain vähän hipsimistä ja kiipeäminen kahteen puuhun. Sitten alkoi palella, ja hän katsoi parhaaksi kiivetä olkapäälle (jossa nykyään keikutaan aina kun mahdollista) ja ottaa kyydin sisälle.

Tällä samalla kertaa totesin, että pentuvaljaat on armotta pienet. Ne saavat nyt sitten jäädä odottamaan mahdollista seuraavaa käyttäjää. Friedelle hankitaan uudet heti kun seuraavan kerran on valjaita myyvään paikkaan kulkua. Voi sitten aina joskus talvella harjoituksen vuoksi ulkoilla pienissä pätkissä, jos on lauha ilma.

Friede

Kirjattu/Written
14.11.2007

Taas erikoinen päivä

Taas täytyy kertoa, kun nyt on tapahtunut omituisuuksia. Sunnuntaina me kyläiltiin ihan uudessa paikassa. Syynä siihen oli kuulemma isänpäivä, ja äiskä kävi isänsä luona kylässä. Mut otettiin mukaan, mitä kyllä vähän ihmettelin. Mutta se olikin kiero suunnitelma!

Aloitetaan alusta. Tutkin paikkoja ihan tavalliseen reippaaseen tapaani. Ihan metkalta paikalta näytti, ja ihmiset oli kivoja. Ne oli niitä sanoja ihmisiä, jotka on täällä meillä käynytkin. Sitten menin makuuhuoneeseen ja hyppäsin sängylle, pitäähän se tutkia mitä siellä on. Olikin siellä! Sängyllä makasi iso musta kissa! Säikähdin niin kauheasti, että häntä meni pörröön ja sitten täytyi taas alkaa sähisemään ja murisemaan. Se häntä kyllä laskettui aika pian, mutta murista piti kovasti. En minä sitä kissaa pelänny varsinaisesti ja se ei välittäny musta yhtään mitään. Aikansa se siinä tuijotti ja sitten lähti pois. Minä jo ajattelin että nyt se meni ja jatkoin tutkimista. Eikä mitä! Siellä se oli olohuoneen tuolissa. En ensin edes huomannu sitä, kuljin tuolin alta ja sivulta. Mutta kun huomasin, piti taas sähistä ja murista. Se käänti mulle selkänsä. Sohvalta sitten tuijotin sitä, välillä piti sähistä jos ihmiset tuli sorkkimaan, mutta muuten olin aika hiljaa. Sitä toista näytti enimmäkseen haittaavan se, ettei se voinut nukkua kun vahtasin sitä. Jonkun aikaa siinä tuijotettiin ja sitten se lähti ulos. Sain rauhassa tutkia paikat loppuun.

Mutta oli siinä reissussa hyvääkin. Sain sellasta oikeen hyvää juotavaa. Catmilkiksi nuo ihmiset sitä sanoi. Se toinen kissa kuulemma latkii sitä mielellään. Hyvää se olikin, täytyy kysyä jos puolivuotispäiväksi sitä vaikka saisi. Toisaalta ne raksut, mitä sillä toisella kissalla oli kupissa, oli omituisen hajuisia. En tohtinut maistaa. Ihmiset nauroi, että eihän pienet tytöt voi syödä isojen poikien nappuloita.

Sitten kotimatkalla huusin taas puolet ajasta. Äiskä lupasi, että nyt ei matkusteta pitkään aikaan, kun olen tehnyt sille selväksi etten halua. Ei se näköjään ihan toivoton tapaus olekaan.

Tuossa on kuva siitä kissasta, on kuulemma viime kevääna otettu. Piki sen nimi oli ja se taisi olla 6 vuotias leikattu kolli (näin mulle kerrottiin). Ei näköjään kauheasti mun mielipiteet sitä hetkauttanu.

Tämä tällä kertaa, kerron sitten taas ihmisten hullutuksia, kohta niitä kuitenkin taas tulee.

Friede

Kirjattu/Written
9.11.2007

Paha päivä

Hei vain kaikille,

Nyt täytyy taas kertoa mitä täällä on tapahtunut! Eilen oli nimittäin paha päivä. Ensin se alkoi sillä, että äiskä ei antanut mulle aamulla ruokaa ollenkaan eikä raksujakaan näkynyt. Ei ollut koko kuppia missään! Yritin komentaa sitä ja selittää, että nyt on jotain tärkeää jäänyt tekemättä tälle aamulle, mutta se vaan sanoi että nyt ei voi, kun kuulemma on lääkäri iltapäivällä. Minä kysyin että miten se tähän vaikuttaa ja vastaus oli että on kielletty ruokkiminen tältä aamulta ettei sitten tule illalla niin paha olo. No se päivä meni sitten vyötä kiristäessä. Äiskä oli koulussa niin minä sillä aikaa mylläsin sängyn parhaan taitoni mukaan ja vähän kukkaa harvensin.

No sitten tuli se iltapäivä. Mut laitettiin koppaan ja ajettiin vähän matkaa sellaseen paikkaan, jossa oli ihan erikoista ja haisi kummalliselle. Äiskä sanoi että ollaan eläinlääkärillä ja kohta otetaan se yksi hammas pois, mikä ei ole lähtenyt. Arvasin että se jatkuva suun tutkiminen tietää pahaa! Lääkäri oli sellanen setä, joka oli kyllä muuten ihan kiva, mutta sitten mulla meinasi mennä hermot, kun se tökkäsi mua piikillä kankkuun. Se otti kipeää. Kohta mua rupesi nukuttamaan ihan kauheasti ja nukahdin. Sillä välin kun nukuin, se setä oli nypännyt sen hampaan pois. Sitten tultiin kotiin, ja mulla oli ihan kauhea olo. Väsytti ja tärisyttikin vähän ja käveleminen oli tosi hankalaa. Vietti toiseen suuntaan ja jalat oli ihan jäykät. Äiskän sylissä sitten nukuin aika kauan pariinkin otteeseen, vaikka se kyllä yritti esittää että josko omassa kopassa nukkuisin. En nukkunut, sylissä on niin paljon parempi! Ruokaa sain vasta sitten kun olin itse jo hypännyt pöydälle raksukupille. Kyllähän oli nälkä! Sitten taas vähän nukutti. Ja sitten hävetti, kun en huomannut mennä vessaan kun pissatti. Ja se tapahtui vieläpä kahdesti! Äiskä vaan sanoi että voi pientä reppanaa.

Hyvä puoli tässä oli se, että hellyyttä ei ole puuttunut (vaikka ei siitä kyllä puutetta ole koskaan ollut). Ja vältin torstain sydänaterian! Se on parasta kaikessa! Nyt onkin sitten hampaat vaihtunut ja olen kuulemma jo iso tyttö. Vielä kun joku kertoisi mulle perusteellisesti pojista, se on alkanut vähän mietityttämään.

Henna

Kirjattu/Written
8.11.2007

Hammaslääkäri

Tänään kävimme Frieden kanssa hammaslääkärillä. Neiti varmasti itse kertoo omat tuntemuksensa, kunhan tuosta herää ja toipuu kunnolla. Syynä käyntiin oli oikea yläkulmahammas, joka ei suostunut omin avuin irtoamaan. Friedellä meinasi mennä hermot minuun, kun joka käänteessä olin suuhun katsomassa ja kokeilemassa lähtisikö se. Ei ollut lähdössä. Tänään oli sitten aika Eläinklinikka Otsossa, jossa ensin lääkäri kokeili hammasta ja totesi että ei varmaankaan ole tiukassa, mutta sen verran kuitenkin, että pitää rauhoittaa (tästä oli varoitettu, ruokaa ei saanut antaa, Friedellä oli mielipide siitä asiasta). Annettiin pistos, ja taas oli neidillä mielipiteitä! Mutta ei ollut hammas tiukassa, heti lähti kun vaan kissa pysyi paikallaan. Nyt sitten toivutaan. Tuntuu pöhnäinen olevan pikku(?)neiti vielä ja nukuttaa kovasti. Samalla reissulla tuli tyttösemme punnittua, 2,7kg.

Henna

Kirjattu/Written
31.10.2007

Ongelmanratkaisua

Ongelma: En voi sietää hämähäkkejä. Jostain syystä niitä on meillä kuitenkin tänä syksynä ollut huomattavan usein. Erityisesti ei voi sietää pitkäkinttuisia hämähäkkejä, joilla on keskellä pieni mokkula, joka tekee vartalon virkaa. On varsin luonnollista, että meillä tavatut yksilöt ovat nimenomattaisesti tätä mallia.

Ratkaisu:
H: *tulee parvekkeelta ja huomaa rinnuksillaan pitkät sorkat. Alkaa huutamaan*
F: \"No mikä NYT on hätänä? Mielellään yrittäisin nukkua päikkärit.\"
H: \"On hämähäkki, voitko tehdä asialle jotain?\"
F: *katsoo hieman tympiintyneen näköisenä* \"Voi viiksi teitä ihmisiä, ettekö te mitään saa tehtyä itse?\"
H: \"Tälle asialle en voi, muilta osin voin yrittää\"
F: \"No näytäpäs. Kato nyt, luuletko sen syövän sut, jos ei se saa mitään mullekaan? Ei se pure!\"
H: \"Eipä niin, mutta inhottaa silti\"
F: *Antaa hämähäkille käpälästä ja lopulta tappaa sen* \"No niin, nyt on asia hoidettu, oliko vielä muuta, vai voinko jatkaa unia?\"
H: \"Ei muuta tällä kertaa, nuku vain. Kiitos kauheasti, mihin joutuisin ilman sinua?\"
F: \"No tällä menolla en halua edes kuvitella!\"


Friede

Kirjattu/Written
23.10.2007

Viikonloppu

Hei!

Täytyy taas avautua, kun oli niin raskas viikonloppu ettei ole ollut vielä koskaan! Tänne ilmestyi toinen kissa, kylläkin vaan kyläilemään! Kyllä minä ajattelin että tämäkin vielä. Ongelma oli siinä, että se oli mua vanhempi, että mää en voinu oikeen läpätä sitä otsaankaan, mutta ei kyllä voinut sekään läpätä mua. Tämä on sentään mun koti! Niin että sitten me vaan tuijotettiin ja sähistiin ja muristiin toisillemme. Se tutki kaikki paikat ja käytti mun vessaakin. Arvatkaa vaan pystyinkö minä enää sinne menemään? Vasta sitten kun olin kohta vuorokauden ollut käymättä ja hätä oli niin kova että oli pakko. Ja sitten kun äiskä vaihtoi kaikki hiekat ja pesi koko huussin. Ja sitten se vieras kissa laittoi mun leluihin omaa hajuaan, ja mun piti sähistä nyrkkeilysäkkihiirelleni vielä sittenkin kun ne oli jo lähteny pois. Olisin minä kyllä sen kanssa tuttavuuttakin tehny, mutta kun ei se oikeen onnistunut. Ei, kyllä raskasta oli! Nyt olen yrittänyt vaan nukkua ja olenkin jo aikalailla päässyt raiteilleni.

Sitten toinen juttu. Multa on lähteny hampaita. Toinen kulmahammas ylhäältä on jo vaihtunut ja toinenkin on vaihtumassa (ehkä on lähtenyt muitakin, mutta enpäs kerro. Saa äiskä miettiä). Toiseenkin yläkulmaan uusi hammas on jo tullut, mutta vanha ei ole vielä lähteny pois. Äiskä sanoi vievänsä mut kohta hammaslääkäriin, jos ei se lähde. Kiinnostaisi tietää mikä on hammaslääkäri? Ja tästä samasta syystä äiskä on ollut vähän väliä katsomassa mun suuhun. Se vaan sanoo, että on helppoa katsoa sellasen kissan suuhun, joka heiluu koko ajan ja että ei voi tietää miten tiukassa se toinen hammas on kiinni, kun koko katti tuntuu olevan vähän löyhässä. Mitähän se sillä tarkotti? Haluaisin myös tietää olisiko se ite paikallaan jos joku tukkisi sormia kitaan?

Tuossa on vielä kuva musta ja siitä vieraasta. Esimerkiksi noista asemista me sähistiin. Tuon kuvan jälkeen minä melkeen läppäsin sitä, mutta en ihan osunu. Harmi.

Henna

Kirjattu/Written
19.10.2007

Uusi leikki

Friede on tällä viikolla ollut pallofriikki (se vähän vaihtelee, joskus narut on ykkösjuttu, nyt pallot). On kaksi palloa, joiden perässä on juostu tuntikausia joka päivä tuntikausia ilman merkkiäkään kyllästymisestä. Silti ajattelin aamulla kokeilla uutta leikkiä. Siispä: astiaan vähän kissanlämpöistä vettä ja lempparipallo veteen. En tiedä miten hauskaa Friedellä oli, mutta mulla oli todella hauskaa (vaikka sitten sai kyllä lattiat pyyhkiä aika isolta alalta) :) Ja mikä parasta, neiti sai pallon vedestä, voi sitä riemun määrää!

PS. Olen löytänyt huushollimme hiirinielun, tänään löytyi kaikki hukassa olleet hiiret. Jälleentapaaminen oli hyvin riemukas (Frieden mielestä, hiirten mielestä tuskin)

Henna

Kirjattu/Written
19.10.2007

Uusi leikki



Henna

Kirjattu/Written
19.10.2007

Uusi leikki



Henna

Kirjattu/Written
16.10.2007

Kissanpennun mielipiteitä

H: \"Friede, mun pitäis lähteä käymään kaupassa\"
F: \"Ai miks?\"
H: \"No kun ei meillä ole sulle ruokaa (ei ole kyllä mullekaan)\"
F: \"On pakkasessa possunsuikaleita, mää voin niitä syödä\"
H: \"No et sinä voi pelkästään possun pakarata jäytää, pitää muutakin olla. Tuon sulle kananrintaa, sitä olet tykänny syödä\"
F: \"No jos on pakko mennä, ni mä voisin tulla mukaan!\"
H: \"Tuota noin, kauppa on siitä onneton paikka ettei sinne saa tuoda kissoja\"
F: \"Mistä tiiät? Oletko kysyny? Vai onko ovessa lappu, jossa lukee että ei kissoja?\"
H: \"En ole kysyny, ja ovessa ei kielletä kun rullaluistimet, tupakit ja koirat.\"
F: \"Ja mihin noista mää sitten sun mielestä kuulun?!\"
H: \"No mun mielestä et mihinkään, mutta muitten mielestä varmaan koiriin. Sitäpaitsi karkaisit kuitenkin sillä reissulla.\"
F: \"Enkä karkaisi, olisin ihan nätisti! Tässä kassissa olisin!\"
H: \"Valitan. Sitäpaitsi mihin mää sitten ne ostokset laitan, jos sää olet kauppakassissa?\"
F: \"Ota toinenkin kassi, onhan sulla kaksi kättä.\"
H: \"Kulta pieni, etsäviitsisitsä? Kun sitä ruokaa täytyis hakea. Muuten joudut syömään sydäntä, sitäkin meillä vielä on.\"
F: \"Pahus!\"

Henna

Kirjattu/Written
6.10.2007

Tarkennuksia

Täytynee nyt hieman tarkentaa noita aiempia merkintöjä, ettei tule sellainen käsitys kenellekään että neitokaisemme olisi kova tekemään tinkiä. Friede on hyvin kiltti lapsi. Ei tee tuhoja, nukkuu yöt (sängyssä, vieressä) ja osaa olla yksinkin tarvittaessa. Toki jäynääkin täytyy välillä tehdä, muutenhan olisi ihan tylsää :) Seurallisuus ei ainakaan ole vähentynyt, toisinaan tuntuu että päinvastoin. Saa katsoa koska se toisen kissan ottaminen lopulta tapahtuu. Lupa on kyllä saatu.

Ja sitten viimeksi kuva, joka kertoo, että Friedemme todella on kaunotar ja kaunistuu vain kasvaessaan.

Henna

Kirjattu/Written
5.10.2007

Frieden edesottamukset

Tuo Frieden kiipeilyharrastus alkaa saada melkoiset mittasuhteet. Tuonne päästiin minun olkapäältä hypäten (minä istuin, matkaa on loikata). Epäilen tosin ettei yritä toiste, taisi vähän säikähtää itsekin. Neitokainen aiheuttaa minulle sydämentykytyksiä (ja naurunpyrskähdyksiä tykytysten välillä)...

Henna

Kirjattu/Written
5.10.2007

Frieden edesottamukset

Ehdottomasti väärä paikka kissanpennulle. Ja sitten neiti vielä katsoi kummasti kun vein pussin pois... Olisi vissiin ollut hyvä vaanimispaikka. Mutta ei, todellakin väärä paikka!

Friede

Kirjattu/Written
1.10.2007

Kuulumisia

En ole pitkään aikaan kirjotellu kuulumisia, niin että nyt on korkea aika. Äiskä onkin jo kertonut, että osaan kiivetä puuhun. Se on metkaa hommaa, juosta ensin puuta kohti täysiä (tai niin täysiä kun pääsee, äiskä on ihan hidas juoksija) ja sitten samaa vauhtia ylös niin pitkälle kun pääsee tai uskaltaa. Tosin vähän tulee hankalaa kun pitäisi alas tulla, mutta kyllä sekin hissukseen onnistuu. Ja jos ei onnistu, niin voi aina alkaa huutamaan isoon ääneen. Kyllä se äiskä siihen ihan viereen tulee ja voi sen olkapäälle mennä, sitten se menee kyykkyyn ja siitä ei ole enää pitkä matka alas. Ulkoilua harrastetaan aina kun on hyvä ilma. Tänään on satanut eli tänään ei ulkoilla. Toivottavasti huomenna.

Mutta sitten uusiin asioihin. Meillä kävi viikonloppuna vieraita jotka toi mulle uusia leluja! Ne toi mulle uuden minttuhiiren, joka on ihan paras! Sen perässä on niin kiva juosta ja hyppiä ja sitä on hyvä purra ja potkia. Ja sitten toinen on sellanen nyrkkeilysäkki hiiri. Siitä on tuossa kuvakin kun mätkin sitä. Se on kanssa oivallinen lelu, mutta se vaan pakkaa olla aina vähän vika paikassa. Pitää siirrellä. Ne vieraat kehui mua notkeaksi ja jänteväksi kun esittelin niille hienoja hyppyjäni! Ja sitten ihmettelivät kun en minä ujostele yhtään vieraita, mutta tämähän on mun koti, ei kotikentällä tarvi aristella. Ne oli mukavia vieraita ja tuoksuivat kissalta. On meillä aikaisemminkin vieraita käynyt, monestikin. Äiskän veli tuoksui kanssa siltä samalta kissalta kun se kävi sillon jo aika kauan sitten, sen sylissä oli hyvä ottaa päikkärit! Ja on muitakin käynyt, ne on sanonut mua vaan pieneksi ja sieväksi.

Viime yönä sain hepulikohtauksen kun ei uni riittänytkään aamuun asti. Juoksin aikalailla ja vähän CD-levyjä tippui hyllyn päältä ja kamera pöydältä (minähän en hajota mitään, mutta kolinaa vähän kuuluu). Ja sitten vähän kokeilin josko yöllä saisi ropsia verhoja, kun äiskä nukkuu. Ei se nukkunutkaan! Pahus, hyvä suunnitelma meni ihan myttyyn ja se ilmoitti (taas) ettei niihin verhoihin kosketa. Sitten mua vähän harmitti ja menin tyynylle äiskän poskea vasten nukkumaan loppuyöksi. Minusta ihan tuntuu että sillälailla saa anteeksi mitä tahansa!

Henna

Kirjattu/Written
26.9.2007

Ulkoilua

Olemme pyrkineet harrastamaan ulkoilua säännöllisesti, viimeaikoina vain on ollut sen verran kylmää ja sateista, että se on jäänyt vähemmälle. Eilen kuitenkin lämpimän syyspäivän kunniaksi otettiin valjaat esiin. Aikaisemmin Frieden ulkoilu on ollut vaisua ja pelottanutkin on suuressa maailmassa. Lähinnä puskan juurella kököttämiseksi on mennyt ja sisälle on pitänyt päästä aika nopeasti. Mutta nyt on kääntynyt uusi lehti neidin ulkoilijan elämässä. Hän nimittäin oppi miten kiivetään puuhun! Ja niihin puihin sitten kiipeillään kun kerran pää saatiin avatuksi. Onneksi meidän pihalla on paljon hyviä kiipeilypuita. Nyt toisella kerralla alkoi jo alastulokin olemaan paremmanoloista. Ensi alkuun se tahtoi olla Karvismaista \"nenästä kiinni ja hypätään, toivottavasti joku ottaa vastaan\" -mallia. Tietysti täytyy ensin kiivetä niin ylös kuin hihna antaa myöten ja sitten vasta miettiä seurauksia :) Onneksi ei ole kovin pitkä hihna. Tämän uuden taidon myötä myös vauhti lisääntyi ulkona kummasti. Ei meinaa hidas mutta kankea ihminen perässä pysyä. Ja tietysti lieveilmiönä on myös haluttomuus tulla sisälle. Saa nähdä kauanko näitä hyviä ulkoiluilmoja vielä jatkuu. Toivotaan parasta!

Henna

Kirjattu/Written
26.9.2007

Ulkoilua



Henna

Kirjattu/Written
26.9.2007

Ulkoilua



Henna

Kirjattu/Written
26.9.2007

Ulkoilua



Henna

Kirjattu/Written
19.9.2007

Ilme vähän ennen kuin alkaa tapahtua

Mitäs luulette, mitä tapahtuu jos kissalla on tuollainen ilme?

Henna

Kirjattu/Written
19.9.2007

Akrobatiaa

Näin Frieden ensimmäistä meillä vietettyä kuukautta ja neidin neljää ikäkuukautta kunnioittaen laitetaanpas muutama kuva siitä, miten hurjan taitava tämä neiti onkaan. Mikään ei ole turvassa pieniltä tassuilta ja teräviltä hampailta. Kuitenkin täytyy taas kerran kehua neitokaista, mitään ei ole edelleenkään hajonnut!

Henna

Kirjattu/Written
19.9.2007

Akrobatiaa



Henna

Kirjattu/Written
19.9.2007

Akrobatiaa



Friede

Kirjattu/Written
18.9.2007

Mitä ihmisellä voi tehdä, Top4

Kun tässä nyt on tuota ikää ja elämänkokemusta kertynyt jo aika lailla, kaikki neljä kuukautta kuvitelkaa, ja tässä on näitä ihmisiä nyt seurailtu, on hyvä listata vähän mihin kaikkeen ne on käyttökelpoisia.

4. Lelu. Toimii sillä lailla että kiedotaan kaikki neljä jalkaa ihmisen raajan ympärille, otetaan hyvä ja tukeva ote kynsillä ja sitten purraan. Ihmiset ei tykkää mutta voi että se on hauskaa!

3. Huiskun heiluttaja/pallon pyörittäjä. Edellisen kohdan jälkeen ihmiset yleensä yrittävät keksiä minulle jotain parempaa tekemistä. Siksi alkaa hyvät huisku- ja palloleikit. Ei ihan yhtä hauskaa kuin jalassa tai kädessä roikkuminen, mutta ajaa asiansa.

2. Ruokinta-automaatti. Jotenkin lautaselle vaan ilmestyy ruokaa säännöllisin väliajoin. Ja jos näyttää siltä että omassa kupissa on pahaa ruokaa (niin kuin vaikka sydäntä), voi aina käydä närvimässä ihmisten eväitä.

1. Sänky. Tosi kätevää, kun sängyllä on kaikki nuo ominaisuudet! Lisäksi se vielä rapsuttaa ja hellii ja juttelee mukavia. Ja on vielä hyvä nukkuakin, lämmintä ja pehmeää.

PS. Mitä voin enää sanoa kuljetuskopasta? Myönnetään nyt sitten samalla, että olen myös leikkinyt siellä. Mutta vain siksi että mun lempipallo meni koppaan enkä malttanut jättää hyvä leikkiä keskenkään. Nyt on viimeisetkin salaisuudet paljastettu, pahus!

Henna

Kirjattu/Written
13.9.2007

Miksi kannattaa katsoa mihin istuu?

Kannattaisikohan laittaa sohvalle toisen värinen huopa?

Henna

Kirjattu/Written
13.9.2007

Miksi kannattaa katsoa mihin istuu?

Ehkä pitäisikin ottaa peitto sohvalta pois. Joskus kun neitokaisesta ei näy tuotakaan vähää...

Henna

Kirjattu/Written
10.9.2007

Todistusaineistoa

Friede kyllä suuttuu kun näitä kuvia on netissä kaiken kansan nähtävissä. Imago kärsii. Ensin hän valittaa täällä miten kauheaa kuljetuskopassa on, ja sitten menee sinne omatoimisesti istumaan ja ihmettelemään, siinä on kanssa yksi kun ei osaa päättää...

Henna

Kirjattu/Written
10.9.2007

Todistusaineistoa



Henna

Kirjattu/Written
10.9.2007

Todistusaineistoa



Friede

Kirjattu/Written
10.9.2007

Kyläily

Hei vain, äiskä pyysi kirjoittamaan viikonlopusta, niin että täytyy käyttää tilaisuus hyväkseen.

Taas mut laitettiin perjantaina siihen hitsin kuljetuskoppaan. Voi viiksi! Me oltiin leikitty äiskän kanssa justiin siinä ennen, ja mua vähän väsytti enkä jaksanut huutaa koko aikaa enkä raapia ollenkaan, niin että nyt nuo ihmiset tietysti kuvittelee että olen tottunut siihen koppaan. Ainakin ne puhui vähän siihen malliin, toivottavasti tämä ei tiedä reissaamista. No, joka tapauksessa autossa oltiin pari tuntia. Sitten kun oltiin perillä, niin vastassa oli ihan outo talo. Iso se kyllä oli kotiin verrattuna ja nuo sanoivat että on rauhallista kun ollaan maalla. Ensin me oltiin äiskän kanssa kahdestaan ja minä ratsasin talon, ihan hyvä talo oli. Sitten rupesi tulemaan väkeä. Tuli neljä ihmistä lisää. Yksi niistä oli kyllä se sama mies joka täälläkin aina joskus on ja jonka vieressä on hyvä nukkua (äiskä sanoi että se kuuluu kalustoon, mutta on vaan ollut taas reissuhommissa eikä sitä siksi ole paljon Jyväskylässä näkynyt), mutta kolme oli vieraita (kaksi miestä ja nainen). Vähän jännitti, mutta ne oli kyllä ihan kilttejä. Ja olihan äiskä siinä, totesin jo aiemmin ettei kukaan kiusaa sillon kun olen sen sylissä. Sitten alkoi jumalaton kolina ja meteli kun ne ihmiset rupesi kokkaamaan. Miten voi aikuisista ihmisistä lähteä niin kova ääni? Toisaalta äiskän korviin otti varmaan enemmän kun mun, minä vaan pyydystin kärpäsiä, joita kuulemma on runsaasti. Olikin niitä kyllä, vähän väliä sai olla perässä juoksemassa.

Sitten lauantaina oli jo rauhallisempaa, kun ne ihmiset lähti jonnekkin, aamulla ensin niitä siinä oli ja sitten ne vaan häipyi. Äiskä vahti mua jatkuvasti sillon kun ne teki lähtöä, se sanoi että tässä talossa jää kaikilla aina häntä oven väliin ja sitten on mulla vapaa tie pihalle. Sanoi, että kuitenkin uteliaisuuttani lähtisin hipsimään eikä mua saisi kiinni enää ikinä. No ei se sylissä olokaan haitannu. Tällä kertaa sai ottaa päikkäritkin, vaikka aina välillä pitikin nousta niitä kärpäsiä pyytämään. On nekin otuksia, rupeavat riivaamaan nukkuvaa kissaa.

Sunnuntaina vähän ulkoiltiin valjaissa. Olihan rauhallista pihalla, ainostaaan sellanen koira haukkui tarhassa, ja sitä mun vähän täytyi jännittää, mutta muuten oli kyllä hirmu rauhallista! Oltiin aika kauan ulkona ja hipsin pitkin nurmikoita. Siitä sain kyllä noottia kun tukin itseni kaikkiin pieniin rakosiin, kun samaa tietä ei voi tulla takaisin (mitäs järkeä siinä olisi?) ja kuulemma on hankalaa saada mua sitten takaisin väljemmille vesille. Ihmiset on sitten outoja. Sitten taas matkustettiin autossa (kopassa, voi itku!). Tällä kertaa huusin vasta loppumatkasta, koska sitten noille jää (ehkä) päällimmäiseksi mieleen se huuto ja ne ymmärtää että matkustus on kurjaa. Mutta kotona sitten kyllä mulla oli hirveästi asiaa. Juttelin äiskälle isoon ääneen ja kyllähän se sitten ymmärsi istua aloilleen. Mulla oli ihan kauhea halipula, koko maailman kaikki halit ja hellyydet oli saatava heti! Ja kyllä niitä tarvitaan vieläkin runsaasti ennenkuin on mitta täynnä.

Viikonloppu oli kyllä lopultakin ihan kiva, ainakin oli tekemistä! Laitan kuvan, jossa tutustun kyläpaikan leivinuunin päällä olevaan keraamiseen joutseneen. Ihan itse pääsin uunin päälle (hyppäsin tuolin päältä, enkös olekin taitava?). Se vieras nainen kyllä pelkäsi että hajotan jotain, mutta enhän minä nyt sellasta, ei ole ollut tapana.

Henna

Kirjattu/Written
8.9.2007

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita + kyläilyä

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kun taloudessa asuu tuollainen pieni ja utelias kissa. Eilen aamulla neiti päätti kokeilla pääsisikö hyppäämällä meidän jääkaapin päälle (mahdollisuus olisi ollut, jääkaappi on matalaa mallia ja tiskipöydältä on hyvä ponnistaa). Ei päässyt, yksi kukka tipahti ja Friedemme sai sätkyn. Seurasi hetken aikaa juoksua ympäri kämppää sata lasissa. Tästä jonkun ajan päästä olin vessassa pakkaamassa tavaroita tulevaa kyläreissua varten. Tietysti minulla oli pieni ja utelias apuri, joka meinasi hypätä vessanpytyn kannelle. Jostain syystä kansi olikin ylhäällä (mitä yleensä ei tapahdu) ja tottahan toki seurasi loiskahdus. Taas sätky ja juoksua pitkin huushollia, tällä kertaa vauhtia oli ehkä 200. Onneksi seuraamuksilta vältyttiin tälläkin kertaa, pieniä huoltotoimia toki täytyi suorittaa.

Nyt sitten olemme viikonloppukylässä miehen kotopuolessa. Autoilu meni hyvin, tällä kertaa neitokainen ei edes kovasti huutanut, kunhan välillä vähän kajautti ettei totuus unohdu. Mutta raapimista ei ollut havaittavissa tällä kertaa. Alkaakohan hän tottumaan? Täällä varsinaisella pelipaikalla neiti on ottanut tilanteen hyvin haltuun. Koko aikana ei ole pelottanut, vaikka hälinää ja meteliä on vähän toisella lailla kuin meillä Jyväskylässä (jossa siis edelleenkin pelottavin ja meluisin asia on pölynimuri). Yöllä nukuttiin kotoisasti meidän vieressä ja nyt vauhtia riittää, vaikka päikkärit onkin jäänyt väliin. Tästä reissusta tulee kuvia myöhemmin, ja täytyy kysyä jos päähenkilö itse haluaa purkaa tuntojaan sitten kun ollaan taas kotona.

Friede

Kirjattu/Written
2.9.2007

Näyttely

No hei taas pitkästä aikaa!
Nyt täytyy kyllä vähän kertoa taas noiden ihmisten viimeisestä tempauksesta. Eilen aamulla täällä huushollissa herättiin ihan ihme aikaan ja mua olis vielä nukuttanut ihan kauheasti. Mutta ei voinut nukkua ei. Mut pistettiin kuljetuskoppaan, joka on jo sinänsä ihan riittävän paha asia, ja lähdettiin ajeluttamaan ties mihin! Minä huusin ja raavin koko sen kaksi tuntia, minkä siinä kopassa jouduin olemaan niin että äänikin meinasi mennä. Kyllähän nuo ihmiset yritti rauhoitella, mutta eivät poiskaan ymmärtäneet ottaa siitä kamaluudesta.

Päästiin me kuitenkin perille, mutta minkälaiseen paikkaan! Oli iso halli ja paljon kissoja jotka naukuivat ja sellasessa häkissä piti olla. Siinä oli kyllä verhot, mutta etu- ja takalaita oli auki, että rauhasta ei kyllä ollut tietoakaan. Siinä vaiheessa mua jo väsytti niin kauheasti, että minttusukka pään alla nukahdin keskelle häkkiä, mutta ei siitä nukumisestakaan oikein mitään tullut, kun koko ajan oli joku tuijottamassa. Kyllä minä niin ajattelin, että miksette voi vain antaa minun olla rauhassa?! No sitä häkkihommaa sitten jatkui aika kauan, jossain vaiheessa sain kuitenkin pehmeän pesän, jossa sai nukkua vähän paremmin, eikä ihan kaikki näkynyt. Söinkin vähän, vaikka ei oikein maistunutkaan. Nälkä vei kuitenkin voiton.

Sitten jonkun ajan päästä mut otettiin taas pois siitä häkistä ja äiskän sylissä piti odottaa keskellä väkijoukkoa. Kyllähän jännitti! Onneksi äiskän syli on aika hyvä paikka, eikä siinä kukaan tule mua kiusaamaan. Mutta kyllä mua olis kiinnostanu vähän tutkia paikkojakin, kun nyt kerran siellä oltiin (missä sitten oltiinkin). Äiskä oli kyllä yrittäny vähän pohjustaa ja kertoa että se on näyttely, ja kohta joku vieras ihminen kertoo mulle että olen nätti tyttö ja hurmaava. Äiskä sitä mulle kyllä kertoo vähän väliä, mutta kai se halusi kuulla sen jonkun muunkin suusta. Miksiköhän, kyllä minä sen tiedän, ja olen sen sille sanonutkin! No sitten se odottaminen loppui ja minut vietiin sellasen vieraan tädin pöydälle seisomaan ja se täti hypisteli ja nosteli ja tutki minua. Jännitti vieläkin ihan vietävästi, mutta se täti oli kyllä kauhean kiltti ja sekin huomasi että mua jännitti. Olin kyllä siinä pöydällä ja sen tädin sylissä ihan nätisti, tärisytti vaan kovasti. Sitten nuo ihmiset kehui mua hirveästi, olin kuulemma käyttäytynyt tosi hyvin (ja kuulemma samalla lailla kuin biologinen äitini Gisela, joka odotti siinä vieressä omaa vuoroaan ennen minua, sitäkin kuulemma tärisyttää ja jännittää yhtälailla).

Sitten taas mentiin häkkiin ja nukuin aika kauan. Pari kertaa käytiin valjaissa vähän tutkimassa paikkoja ja minä tietysti nuohosin nurkat aika tarkasti, pitäähän sitä tutkia minkälaiseen paikkaan on tuotu. Se oli ihan kivaa, vaikka koko ajan jännitti ja tärisytti, mutta siivota ne voisi vähän paremmin tuollasissa paikoissa. Minun nenään meni hämähäkin seittiä siellä nurkassa ja sitten meni naama ihan likaiseksi.

Sitten toisella kerralla kun vähän lenkkeiltiin, niin sellanen ocipoika yritti iskeä mua! Kyllä on touhua, tulee vielä poikabakteereita tollasesta! Se kyllä käyttäytyi kauhean nätisti (ja minäkin oikeastaan salaa olin vähän kiinnostunut siitä, mutta eihän sitä voi näyttää. Kunhan joutessani hipsin aina vähän lähemmäs.). Sitten se poika pyörähti aina selälleen ja näytti mulle kuinka hyvin muodostunut vatsa sille oli, ihan hyvännäköinen poika kyllä, täytyy myöntää. Mutta piti mun sille sähistä, ja häntä piti pörhistää, ettei se vaan kuvittele itsestään liikoja! Onneksi tuo äiskä oli siinä, sen villatakin helma on hyvä suoja, ja sinne se poikakaan ei kyllä uskaltanu tulla, se on mun paikka! Pessi sen pojan nimi taisi olla, tai niin minä olin kuulevinani. Terveisiä vaan jos sattuu lukemaan.

Sitten oltiin taas vähän häkissä ja sitten taas siinä halavatun kuljetuskopassa vaikka kuinka kauan. Pissattikin ihan kauheasti, mutta miten voi käyttää vessaa kun koko seurakunta on näkemässä, kysyn vaan? Kotona sitten vasta, kun on oma hyvä vessa. kotimatkalla en enää jaksanut huutaa ihan koko aikaa, kun oli ollut niin raskas päivä. Mutta varalta kuitenkin aina välillä, ettei nuo ihmiset vaan kuvittele että tykkään olla kopassa, se olisi katastrofi!

Mutta oli siitä päivästä jotain hyötyäkin. Sain uuden hienon huiskun ja kaksi oikeaa palloa. Toisen pallon kyllä hukkasin jo eilen illalla kun se oli niin hyvä rapiseva pallo. Pitihän siitä vähän mittaa ottaa heti illalla syönnin ja vessaamisen jälkeen. Ja sitten saatiin ruusuke, jossa lukee että EX1. Sillä minä en kuulemma saa leikkiä, on sekin outoa. Laitan tähän kuvan siitä kun olen sen kiltin tädin sylissä, se täti tykkäsi musta kyllä ja sanoi että olen ihan hieno kissa. Siinäs äiskä kuulit, olisit vaan uskonu kun sanoin.

Henna

Kirjattu/Written
31.8.2007

Näyttelyyn valmistautuminen

Koska huomenna on näyttely, täytyi laatia näyttelyhäkkiin verhot (kiitos Anulle ohjeesta, muuten olisi tullut itku). Tuo ompelutyö olisi vain kauhean paljon helpompaa, jos kissa ei istuisi kankaan päällä ja yrittäisi leikkiä saksilla, nuppineuloilla, merkkausliidulla ja ompelulangoilla. Miten kissaihmiset yleensäkään pystyy ompelemaan mitään? Toivotaan vain, ettei tuo neitokainen onnistunut missään vaiheessa nielemään mitään ompelutarvikkeita (mitään merkkejä sellaisesta ei ole, mutta tuntien tuon neidin uteliaisuuden ja ennenkaikkea nopeuden, sitä sopii toivoa).

Mutta eipä tuolle oikein vihainenkaan voi olla, tuollaiselle söpöläiselle :)

Henna

Kirjattu/Written
29.8.2007

Leikki on lapsen työtä

Friede keksii kaiken aikaa uusia hienoja leikkikaluja, joiden kanssa voi sitten riehua. Välillä touhu täällä lähtee täysin lapasesta, ja kuulostaa siltä että nyt käy hassusti. Vielä ei ole käynyt, onneksi. Uusimpana löytönä lelurintamalla on ihan tavalliset paperipallot. Mikä tahansa paperi kelpaa, kunhan sen ruttaa tiiviiksi palloksi. Niiden perässä juostaan sitten aivan innoissaan pitkin huushollia vaikka koko ilta. Paperipallot myös kestävät hirmu hyvin, koska niitä vain potkitaan etukäpälillä menemään ja joskus kannetaan suussa toiseen paikkaan tai sitten maataan kyljellään pallo käpälissä ja kaikilla neljällä jalalla ruovitellaan. Niitä ei purra eikä syödä (ovat sen verran isoja, ettei vahingossakaan voi mennä kurkkuun). Joskus kyllä täytyy vähän murista, tiedä vaikka yrittävät jotain metkuja pienen kissan pään menoksi...

Henna

Kirjattu/Written
29.8.2007

Pieni kissa mahtuu pieneen tilaan



Henna

Kirjattu/Written
29.8.2007

Pieni kissa mahtuu pieneen tilaan



Henna

Kirjattu/Written
29.8.2007

Pieni kissa mahtuu pieneen tilaan



Henna

Kirjattu/Written
25.8.2007

Tutustumiskuvia



Henna

Kirjattu/Written
25.8.2007

Tutustumiskuvia



Henna

Kirjattu/Written
25.8.2007

Tutustumiskuvia



Henna

Kirjattu/Written
25.8.2007

Ensimmäinen viikko

Friede on nyt ollut meillä viikon. Vasta nyt alan ymmärtää, että kaunis neitokainen todella on minun kissani, eikä kukaan ole hetkenä minä hyvänsä tulossa hakemaan häntä pois. Tähän asti kun meillä olleet karvanaamat ovat aina olleet enemmän tai vähemmän lainassa. Tällä kertaa tämä tapaus asuu meillä, ja sulostuttaa elämäämme hamaan tulevaisuuteen. Mikä ihana oivallus :)

Välillä minusta tuntuu, että samassa kaupassa meille muuttikin kaksi kissaa. Toinen on se Friede, joka nukkuu sylissä tai ihan vieressä päikkäreitä ja yöunia ja se toinen Friede on se nopea ja ketterä harmaa viiva, joka vilahtelee ympäri kämppää aamulla ja illalla jumppatuntien aikana. Kiihtyvyys nollasta sataan on melkoinen ja matot ja sängynpeitto saa kyytiä samoin kuin yksi kukka (joka ei onneksi ole myrkyllinen enkä usko että kissa saa sitä hengiltäkään, eikä kyllä haittaisi vaikka saisikin).

Edelleenkään mitään ei ole edes kaatunut. Verhot tosin ovat alkaneet kiinnostaa, odotan koska ne saavat uuden elämän kiipeilytelineenä. Tiukka ei on vielä tehonnut, saa nähdä kauanko...

Friede on hyvin seurallinen, halitusta, silitystä ja sylitystä tarvitaan usein. Herättyään hän juttelee kovasti ja kehrää äänekkäästi aina kun sylitellään ja silitellään. Viikon aikana uteliaisuus on lisääntynyt hurjasti, eikä meillä voi tehsä mitään ilman että pieni kissa on tutkimassa.

Ohessa on kuva kauniista Friedestämme, hän tietää itsekin olevansa todella ihana ja kaunis kissa :)



Friede

Kirjattu/Written
21.8.2007

uusi koti

Hei taas!

Nyt täytyy kyllä taas kertoa kuulumisia ja tuo uusi äiskä sanoi että kirjoita sinä kun näyttää tuota kirjailijan vikaa olevan muutenkin (tulee kai siitä, kun tykkäisin leikkiä kynillä ja tietokonekin kiinnostaa).

Kaikenlaista on tapahtunut. Eilen tuo äiskä tuli illalla kotiin ja haisi ihan kummallisella ja vaatteetkin oli ihan oudot. Sitä piti oikein pikkusen varoa, vaikka muuten minua ei jännitä enää oikeen mikään täällä. Sitten kun menin äiskää katsomaan ja haistelemaan tarkemmin, niin se selitti että se on ollut hevostallilla. Millasiahan otuksia mahtaa hevoset olla, kun haju oli niin kummallinen?

Ja sitten tänään. Pölynimuri! Voi taivas, se se vasta pelottava olikin, vaikka äiskä sanoi että laittoi mahdollisimman pienelle imun, ettei kuulu kauhea meteli. Kyllä se meteli silti kova oli ja piti mennä kirjahyllyn taakse. Mihin maailmassa ihmiset tarvitsee tuollasia koneita? No, äiskä selitti, että minä olen kuulemma niin tehokas hortonomi ja paikkojen tutkija, että kaikenlaista on kerääntynyt lattialle. No paikat pitää tutkia (minkä minä sille voin jos nurkissa on pölyä?) ja mitä hortonomiin tulee, niin minä rapsin kuivia oksia pois (luulisi äiskän olevan tyytyväinen kun ei sen itse tarvitse sitä tehdä). Tuoreisiin oksiin en suuremmin koske. Niistä tulee niin hyvä viidakko, ettei sitä viitsi tuhota. Mistäs sitten hiiriä vaanisin?

Ja sitten, koska olen tyttö, voin puhua vähän vaatteista. Tuolla äiskällä on yksi aivan ihana hame! Siinä on leveä helma, jonka alta on ihan paras vaania. Ja voi sillä helmalla vähän leikkiäkin, mutta sitten kuuluu epämääräisiä ääniä jos vahingossa sattuu ottamaan kynsillä kiinni jalasta. Kaiken lisäksi siinä hameessa on nauhat joilla voi leikkiä. Äiskä sanoi, että sama vaikka nykäiset irti koko narut, on kuulemma jo sen verran renttu hame muutenkin.

Ja sitten vielä. Mulle on tehty manikyyri! Ihan vähän vain, ja viimeistä käpälää ei edes kokonaan, kun varpaita kutitti se näprääminen. Täytyy ensikerralla yrittää sanoa, että jos vähän reippaammin ottaisit. Valjaissa oloakin on harjoiteltu, mutta ne on vähän inhottavat. Kyllä ne sillon menee kun leikitään samalla, ettei niitä muistakaan, mutta sitten jos ehtii miettiä niin rupeaa vähän harmittamaan.

Mutta tämä tällä kertaa, nyt rupean äiskän syliin päikkäreille. Olen kieputtanut sen ihan kokonaan pikkuvarpaani ympärille.

Hei hei nyt, ja hyvää päivänjatkoa!

Friede (ja palvelijat)

Friede

Kirjattu/Written
19.8.2007

uusi koti

Hei!

Tuo äiskä päästi minutkin koneelle (viimeinkin)! Koko päivän olen yrittänyt kärttää lupaa, mutta on vain sanottu, että sitten saat kirjoittaa omia kuulumisia.

Ihan hyvin täällä on alkanut, vaikka onkin ihan outo paikka eikä täällä ole edes yhtään kissaa kaveriksi. Mutta kyllä se siltä kuulostaa, että kaveri saattaisi tulevaisuudessa olla mahdollinen.

Hyvä puoli tässä huushollissa on se, että on paljon pieniä koloja minne voi mennä piiloon jos alkaa kovasti jännittää. Sitten nuo ihmiset tulee kyselemään, että minne meidän kaunis Friede meni, ja minä tulen katsomaan. Sitten rapsutellaan ja hellitään. Minä kehrään aikalailla koko ajan tai sitten muuten vain juttelen ja kerron mitä mieltä olen asioita.

Ruokapuolikin toimii, raksut ovat samanlaisia mitä olen tottunut syömään ja märkää ruokaakin olen vähän maistellut. Nyt on vain vähän turhan lämmin tuohon syömähommaan. Mutta kun nälkä tulee, niin kupissa kyllä on mitä syödä.

Leluja täällä riittää myös. Parhaita ovat pienet rapisevat hiiret, joilla voi pelata palloa ja iso vinkuva hiiri kuminauhan päässä. Iso hiiri on oivallinen nyrkkeilysäkki! Aamulla leikitytti niin paljon, että jumppatunti venähti melkeen kolmen tunnin mittaiseksi. Nyt sitten loppupäivä on mennyt lähinnä auringonläiskissä pötköttäessä. Ai niin, mutta tehtiinhän me tuon uuden äiskän kanssa vähän ristikoita tuossa päivällä. Eilen ilalla pyydystin ikkunalta ensimmäisen jyväskyläläisen kärpäseni. Nuo ihmiset nauroi, mokomat, että olen mahdoton saalistaja. Ihan hyvä siitä tuli, vaikka kärpänen saikin pitää henkensä. Minä vain vähän tassulla hellästi kokeilin.

Nyt jatkan unia, kerron lisää sitten taas kun lupa heltiää. Terveiset kuitenkin vielä kotopuoleen mammalla, Ruupelle, Ingerille ja Tedille sekä Anulle. Ja tietysti Kimmolle ja Trinelle.

Friede

Henna

Kirjattu/Written
19.8.2007

Friede uudessa kodissa

Friedekin on päässyt uuteen kotiin. Autossa neitomme oli nätisti sylissä (kehräsi ja nukkui), kuljetuskopassa tuli sellanen itkupotkuraivari että...

Utelias on tämä pikkuneitimme, mutta pelottaakin vielä. Monessa tapauksessa tosin uteliaisuus pääsee voitolle aika nopeasti :) Kämppä on tutkittu ja todettu, että hyviä piilopaikkoja ainakin piisaa. Yölläkin meillä jopa nukuttiin, Friedekin kävi välillä torkuilla peiton alla ja välillä tutki paikkoja. Mitään ei ollut nurin tai palasina aamulla. Odotamme seuraavien öiden saldoja...

Mutta joka tapauksessa kaikki on mennyt hyvin, ja kauniin neitimme kotiutuminenkin on mainiossa vauhdissa. Kuvia tulee sitten kun keksin miten saan niitä vähän pienemmäksi.

Friede ja palvelijat

Pekka

Kirjattu/Written
19.8.2007

Frieden blog avattu

Frieden oma blogi. Täällä voitte seurata, kuinka Friede pärjäilee ja kasvaa Keski-Suomessa.



Mon 11.12.2017 05:43:06

Vierailijat
On-line
: 1
Yhteensä:
(1.5.2005 -->)

 



Copyright FIN*Rollick 2004 - 2017